Sivujen suojelija

Sivujen suojelija

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Hitler valtakunnankansleriksi tasan 80 vuotta sitten

Saksan presidentti Hindenburg nimitti 30.tammikuuta 1933 uuden hallituksen ja Hitlerin sen johtajaksi eli valtakunnan kansleriksi. Näin natsit olivat lopulta päässeet hallitukseen.

HITLER kättelemässä Hindenburgia ennen tämän kuolemaa vuonna 1934. 
Presidentin menehtymisen jälkeen Hitler otti kaiken vallan itselleen.

NÄIN TULI DIKTAATTORIKSI ADOLF HITLER

Adolf Hitler- kuva vuodelta 1919

Syyskuun  12. päivänä 1919 Adolf Hitler, Itävallassa syntynyt Saksan armeijan baijerilaisrykmentin korpraali, osallistui Munchenissä erääseen Saksan työväenpuolueen kokoukseen. Hitler oli mennyt kokoukseen armeijan vakoilijana; hän poistui sieltä vakuuttuneena siitä että tämä puolue olisi välikappale, jonka avulla hän voisi nousta vallan huipulle.
Saksa oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen poliittinen tyhjiö – pienet puolueet kukoistivat ja kuihtuivat sitten sellaisen hallituksen vallan alla, joka saattoi pysyä pystyssä ainoastaan armeijan tuen avulla.
Hitler tunsi voivansa käyttää tätä tilannetta häikäilemättömästi  hyväkseen, ja niin hän liittyi Saksan työväenpuolueeseen syyskuun 14. päivänä. Hän työskenteli puolueen hyväksi vapaa-aikoinaan ollessaan vielä armeijan palveluksessa, mutta huhtikuussa 1920 hän erosi armeijasta ja ryhtyi työskentelemään puolueen hyväksi päätoimisena propagandistina laajentaen sen jäsenkuntaa ja anastaen vähitellen itselleen johtoaseman puolueessa. pian sen jälkeen kun puolue oli muuttunut Saksan kansallissosialistiseksi työväenpuolueeksi (Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei eli NSDAP) elokuussa 1920, Hitleristä tuli sen kiistaton johtaja.

NSDAP - rintamerkki

 Puolueen sanoma oli yksinkertainen ja suorasukainen: puolue palattaisi Saksan vaurauden ja aseman maailmanvaltana sekä murskaisi sen juutalaisten ja kommunistien tukeman maailmanlaajuisen salaliiton, jolla oli johtanut Saksan sosialismin ”iskemän tikarin Saksan voittamattoman armeijan selkään” 1918. Sanoma oli yksinkertainen: sen perille viemiseksi käytetyt keinot olivat raakoja, suorasukaisia ja tehokkaita. Hitler oli synnynnäinen kansankiihottaja, ja hän tajusi, että tuloksiin pääsemiseksi sanoma oli sävytettävä pikemminkin tunteisiin kuin järkeen vetoavaksi; se oli saatava uppoamaan kuulijakunnan kaikkein typerimpiinkin aineksiin. Sanoma saatiin menemään perille loputtomilla toistamisilla, puheiden rajuudella ja sillä väkivallalla, jota kokouksissa ja kaduilla harjoitettiin entisen esikuntaupseerin Ernst Röhmin komentama natsien ”ruskeapaitainen” miliisi, Sturmabteilungen eli SA. Näiden tehtävänä oli murskata mahdollisimman säälimättömästi kaikki vastarinta kokouksissa ja piestä vastustajat kaduilla.

SA-miehiä paraatissa

Puolue kasvoi jatkuvasti, ja marraskuussa 1923 aika oli Hitlerin mielestä kypsä’ siihen, että se kaappaisi vallan Munchenissä. Tähän uhkayritykseensä Hitler oli saanut tuekseen kenraali Erich Ludendorffin, joka sodan päättyessä oli ollut Saksan armeijan toiseksi korkein päällikkö ja jonka mukanaolon Hitler toivoi estävän armeijaa puuttumasta tapausten kulkuun.
Hän oli kuitenkin täysin väärässä. Aseellinen kapina, joka sittemmin sain nimen ”oluthalli-Putsch” (puhdistus) sen paikan mukaan, mistä Hitler ja Ludendorff  kolmentuhannen kannattajansa etunenässä lähtivät liikkeelle marraskuun 9. päivänä, epäonnistui täysin. Armeija sai määräyksen kapinayrityksen tukahduttamisesta , ja taistelussa 16 natsia sai surmansa. Hitler ja Ludendorff vangittiin ja asetettiin syytteeseen maanpetoksesta. Ludendorff vapautettiin. Hitler tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen.
Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, niin juuri tämä oikeudenkäynti tuli merkitsemään kansallissosialistein läpimurtoa. Hitler hallitsi oikeudenkäyntiä persoonallisuudellaan ja puheillaan ja sen päättyessä  hänestä oli tullut kansainvälisesti tunnettu hahmo. Vieläkin tärkeämpää oli se, että hän oli saanut osakseen runsaasti ilmaista julkisuutta Saksassa.
Loppujen lopuksi Hitler kärsi rangaistuksestaan ainoastaan yhdeksän kuukautta ei juuri riittävän pitkän ajan ehtiäkseen kirjoittaa poliittisen testamenttinsa Mein Kampf (Taisteluni) sijaisensa Rudolf Hessin avustamana.


 Taisteluni - Hitlerin vankeusajan kirjallinen tuotos

Kaappausyrityksen epäonnistuminen oli saanut Hitlerin tajuamaan, että niin raivokkaasti kuin hän demokratiaa vihasikin, olisi hänen kuitenkin käytettävä sitä hyväkseen päästäkseen sellaiseen valta-asemaan, josta käsin hän sitten saattaisi sen tuhota. Tämä havainto osui yksiin sen seikan kanssa, että muuttunut taloudellinen tilanne teki natsien politiikan muuttamisen välttämättömäksi. Aikaisemmin natsien propaganda oli kohdistettu työväenluokkaan, joka oli joutunut pahiten kärsimään sodanjälkeisestä lamakaudesta. Mutta Weimarin tasavallan taloudellinen nousu 20-luvun keskipaikkeilla oli jälleen tuonut mukanaan täystyöllisyyden. Niinpä Hitler nyt kohdistikin kampanjansa keskiluokkiin, joiden säästöt sodanjälkeinen inflaatio oli vienyt ja jotka eivät hyötyneet uudesta nousukaudesta. Hän ryhtyi rakentamaan puoluetta keskiluokan, teollisuuden harjoittajien ja talousmiesten muodostamalle lujalle pohjalle tarjoamalla näille syötiksi suurempia voittoja sitten kuin kommunistit olisi syösty asemista ja työväenluokka alistettu kontrolliin. Uuden asenteen menestystä kuvaa natsipuolueen jäsenmäärän kasvu: 1925 jäseniä oli 25 000 ja 1928 jo 110 000. Vuoden 1928 vaaleissa natsit saivat 31 miljoonasta annetusta äänestä 800 000, mikä riitti takaamaan heille 13 Saksan valtiopäivien 491:stä edustajanpaikasta.

Natsien vaalijuliste 1928

Sitten maailman talouselämä tarjosi jälleen kortit Hitlerin käsiin. Wall Streetin pörssiromahdus 1929 ja sitä seurannut maailmanlaajuinen lamakausi ajoivat Saksan työväenluokan hänen huomaansa. Tulokset olivat hätkähdyttäviä: lamakauden ensimmäisenä vuonna puolueen jäsenmäärä miltei kaksinkertaistui, ja vaikka kommunistinenkin puolue hyötyi lamasta, natsit osasivat kuitenkin paremmin käyttää menestystään hyväkseen.
Weimarin tasavalta olit täysin kykenemätön selviytymään kriisistä, ja kun vähemmistöhallitus oli kärsinyt tappion kesällä 1930, pantiin uudet vaalit toimeen syyskuussa. natsit saivat 6 1/ miljoonaa ääntä ja 107 edustajapaikkaa. He eivät kuitenkaan pystyneet käyttämään vastasaatua valtaansa, koska perustuslain mukaan kansleri Bruningilla oli päätösvalta. Vuoden 1931 loppuun mennessä puolueen jäsenmäärä oli ylittänyt viiden miljoonan rajan.
Hitlerin seuraava toimenpide oli ryhtyminen presidenttiehdokkaaksi keväällä 1932. Hän hävisi iäkkäälle ensimmäisen maailmansodan saksalaiselle sankarille, Hindenburgille, mutta sai 37% annetuista äänistä.

Hitlerin vaalijuliste - Presidentinvaalit 1932 

Seuraavat kuukaudet joutuivat hämmentävän tapahtumasarjan todistajiksi. Kansleriksi tuli Franz Von Papen, joka ei edes ollut valtiopäivien jäsen, ja seuranneissa vaaleissa natsit saivat 14 miljoonaa ääntä ja 230 paikkaa, joten heistä tuli valtiopäivien suurin puolue. Mutta armeijan poliittisen päällikön, Kenraali von Schleicherin neuvoa noudattaen Hindenburg tarjosi Hitlerille ainoastaan varakanslerin virkaa, josta tämä kieltäytyi, Kun oli pidetty uudet vaalit ja kahdesti tarjottu Hitlerille kokoomushallituksen kanslerin eli pääministerin virkaa Schleicherin juonittelut saivat Hindenburgin lopulta nimittämän Hitlerin kansleriksi tammikuun 30. päivänä 1933. Hitlerin valtaannousun viimeinen vaihe oli alkanut.

Hitler on nimetty kansleriksi 30.1.1933 - Hitler, Sisäministeri  Wilhelm Frick, Valtakunnanministeri Hermann Göring ja Hitlerin sijainen Rudolf Heß. 

Uusikin hallitus oli kuitenkin vain väliaikainen uusia vaaleja odotettaessa, mutta jälleen kerran kohtalo oli Hitlerin puolella. Helmikuun 27.päivänä valtiopäivätalo sytytettiin palamaan. Näyttää todennäköiseltä, että tekoon oli syyllinen muuan hollantilainen kommunisti, mutta Hitler työnsi nopeasti syyn saksalaisten kommunistien niskoille. Sen seurauksena maan yli pyyhkäisi kommunisminvastaisen paniikin aalto ja kansallissosialistit saivat maaliskuun 5. päivänä pidetyissä vaaleissa 17 miljoonaa ääntä eli 44% annetuista äänistä.
Maaliskuun 21. päivänä uudet valtiopäivät kokoontuivat Potsdamin varuskuntakirkossa. Ne olivatkin sen viimeisen istuntokauden avajaiset, silll enemmistö äänesti 23. päivänä lävitse uuden valtuuslain. Laki soi Hitlerille oikeuden säättä perustuslakeja sekä taloudellisia asioita j ulkomaisia suhteita koskevia lakeja. Nyt Hitler oli vakiinnuttanut asemansa Saksan johtajana. Hänen ei tarvinnut muuta kuin kerätä ne viimeiset vallan rippeet , jotka vielä eivät olleet hänen käsissään. Kaikki poliittiset puolueet kansallissosialistista puoluetta lukuun ottamatta, ammattiyhdistykset ja työantajaliitot lakkautettiin. Vanhan liittovaltiojärjestelmän tilalle tuli maakuntiin (Gau) perustuva uusi aluejako.

  Helmikuun 27.päivän Valtiopäivätalon palo - Hitlerin vaalivaltti

Seuraavaksi Hitler pani toimeen puhdistuksen omassa puolueessaan. Häntä olivat jo kauan aikaa huolestuttaneet Röhmin kunniahimoiset tavoitteet ja erimieliset Strasserin veljekset, Gregor ja Otto, jotka olivat kuuluneet puolueeseen sen, alusta alkaen, mutta jotka nyt olivat huolissaan puolueen poikkeamisesta todellisen sosialismin tieltä. Kesäkuun 30.päivänä 1934 Hitler raivasi tieltään kaikki vastustajansa järjestämällä ”Pitkien veitsien yön”. Heinrich Himmlerin johtama Hitlerin henkilökohtainen henkivartiosto , Schutzstaffel eli SS, murhasi Röhmin, Strasserit ja monia muita, jotka Hitler ja hänen pääministerinsä Hermann Göring olivat päättäneet eliminoida. Hitlerin ehdoton ylivalta puolueessaan oli nyt täysin varmistettu.

Ernst Röhm, SA:n johtaja - yksi 30.6.1934 eliminoiduista

Viimeinen este Hitlerin rajattoman vallan tietä poistui Hindenburgin kuollessa elokuun 2. päivänä 1934. Presidentin virka lakkautettiin ja presidentin tehtävät yhdistettiin kanslerin tehtäviin; kanslerin uudeksi arvonimeksi tuli Fuhrer,  Johtaja. Sitten sotavoimat vannoi uskollisuutta Hitlerille henkilökohtaisesti , ja lopuksi 19. päivänä järjestetyssä kansanäänestyksessä Hitler sai ylivoimaisen enemmistön hyväksymisen toimenpiteilleen. Nyt Saksaan puhdistaminen saattaisi alkaa toden teolla, ja sen jälkeen Saksa olisikin valmis kohdistamaan huomionsa Hitlerin laajojen alueellisten pyyteiden toteuttamiseen.



(Blogitekstin lähteet: Toinen Maailmansota osa I/Eddy Bauer, Hitler/Ian Kershaw; Kuvat:Internet; Video:Youtube)



4 kommenttia:

  1. Aatun pahimmat mokat ratkaisevissa taisteluissa.
    Vastoin kenraalikunnan neuvoja ja ohjeita.
    Please, heitä niistäkin jotain...

    VastaaPoista
  2. JOO..Juuri luin taas yhden kirjan Stalingradista,(J.Aatolainen, Hitler,Stalin ja Stalingrad - tahtojen taistelu) ja siinä oli paljon kyseisestä asiasta. Tällä hetkellä työn alla BEEVORIN uusin: Toinen Maailmansota (n. 1000 sivua). Siinä on kanssa paljon asiasta (kuten tietenkin muuallakin).
    Hitlerin töppäyksitä kirjoitin 20.4.2011: Tasan 122 vuotta erään korpaalin syntymästä.
    http://iluvon66.blogspot.fi/2011/04/tasan-122-vuotta-eraan-korpaalin.html

    VastaaPoista
  3. Come on ile - setä !
    Entäs ne EUROOPAN ja Afrikan ratkaisu taistelut ???
    Ja STALINGRAD? Sota-strategiassa historian karmein moka ?
    Herr korpraali olis maailman HERR, jos olis kuunnellut
    kenraaleittensa neuvoja...?

    VastaaPoista
  4. Saksan 6. armeijan antautumisesta Stalingradissa tulee helmikuun alussa tasan 70 vuiotta ja siitä juuri aion kirjoittaa...materiaalin seulonta on kesken..ei meinaa muilta hommilta keritä..tämäkin tämän päivän artikkeli varmaan on vasta huomenna kuvineen kunnossa!?

    VastaaPoista