PHARAOH

FAARAO

Historian tutkimisen, viime aikoina lähinnä sisällissodan, vastapainoksi lukea pamautin pikatahtiin Wilbur Smithin uusimman teoksen. Faarao on osa kirjailijan kirjoittamaa Egypti-sarjaa. Näistä olen aikaisemmat tietenkin lukenut, ja osa näistä teoksista löytyykin omasta kirjahyllystä.

80-luvun loppupuolella aloitin Smithin kirjojen lukemisen. Tuo ensimmäinen lukemani oli nimeltään Kivihaukka. Nämä ensimmäiset kirjat jotka luin, Kivihaukka mukaan lukien, sijoittuivat eteläiseen Afrikkaan ja osa niistä kietoutui Etelä-Afrikan ja Rhodesian valtioiden syntymisen tarinaan. Itse Cecil Rhodes oli mukana joissain teoksissa sekä muitakin oikeita historian henkilöitä saattoi kirjojen tapahtumista löytää.

Tämän Egypti sarjan ensimmäisen teoksen, Joen Jumala, hankin itselleni 90-luvulla tuoreeltaan ja pidin siitä kovasti. Teos sijoittuu muinaiseen Egyptiin, ja sen päähenkilönä on nokkela eunukkiorja Taita. Kerronta tässä historiallisessa romaanissa muistutti suuresti oman suosikkini, Mika Waltarin, kerrontaa. Sinuhe egyptiläinen olikin lähdeaiheistona Joen Jumalaa varten.

Tässä uusimmassa teoksessa Taitan seikkailut jatkuu. Egyptin lisäksi liikutaan myös muinaisen Spartan eli Lakedaimonin alueella. Täytyy kyllä sanoa, historian faktoja ihan tarkasti tarkastamatta, että Smith on ilmeisesti tehnyt tarinaan aikamoisia oikopolkuja. Pieniä yksityiskohtiakin löysin, jotka eivät oikein tuohon aikaan sovi. Pari mainitakseni: puhutaan heimojohtajasta nimeltään Ber Argolid Rautakoura - eletään pronssikautta, joten rautaa sellaisenaan ole vielä käytössä eikä varmaankaan minään nimikkeenäkään; mainitaan triumviraatin järjestämisestä – tämäkin termi taittaa tulla ajankohtaiseksi vasta Rooman aikakautena, siis vielä satoja vuosia tämän kirjan tapahtumista eteenpäin.

Kirjasarjan edellisessä osassa, Aavikon jumalassa, oli jo paljon mukana yliluonnollista aspektia, mitä ei juurikaan sarjan ensimmäisistä kirjoista sellaisenaan löytynyt. Tässä kirjassa nämä jumalalliset tapahtuvat eskaloituvat lisää. Tämä oli taas yksi tekijä joka ei juuri minua miellyttänyt. Kirjan kerronta oli aika ”lapsenomaista”, vaikka tarina sisältää paljon väkivaltaa sekä sadismia ja seksiä. Juonikaan ei nyt ollut mikään kirjallisuuden helmi. Tämän lyhyen blogikatsaukseni päätteeksi voinkin sanoa, että kirja oli oikeastaan aika huono. Moni lukija on netissä käyttänyt ihan suomalaista p:llä alkavaa adjektiivia. Edellinenkään teos ei mikään helmi ollut, mutta tässä on nyt Smithiltä lähtenyt mopo täysin käsistä. Mikähän lie, jokohan alkaa Wilbur dementoitua? Kovasti en tätä opusta suosittele ainakaan ensikertalaiselle Smithin tuotannon suhteen; enkä nyt heillekään jotka jo ovat hänen tuotantoonsa tutustuneet! Ne jotka haluavat aloittaa Smithin lukemisen niin suosittelen urakan avausta hänen aikaisemmilla teoksillaan.

Tämän alapuolella on vielä kustantajan tiedot Faaraosta sekä pienimuotoinen Smithin ja hänen tuotantonsa esittely.

**********************************************

Suursuosioon noussut Egypti-sarja vie veristen valtataisteluiden keskelle!

 "Paras historiallisten romaanien kirjoittaja." – Stephen King

Entinen orja Taita on noussut faaraon sotajoukkojen komentajaksi. Nyt faarao on kuitenkin haavoittunut kuolettavasti ja verenhimoiset viholliset piirittävät Luxorin muinaista kaupunkia. Epätoivoisessa tilanteessa Taita panee kaiken neuvokkuutensa peliin ja onnistuu ajamaan hyökkääjät pakosalle.

Kun Taita palaa voitokkaana Luxoriin, häntä odottaa kaamea yllätys. Faarao on menehtynyt, ja Taita vangitaan petturina. Valtaistuimelle noussut uusi faarao on uhka koko Egyptille, ja hänet on pysäytettävä hinnalla millä hyvänsä.

    Kirjailija:

    Wilbur Smith

    Kieli:

    suomi

    Julkaistu:

    2017-01

    Kääntäjä:

    Ilkka Rekiaro

    ISBN:

    9789511318064

    Kustantaja:

    Otava

    Sivumäärä:

    381

    Paino:

    446 grammaa 

**********************************************

Wilbur Smith

Menestyskirjailija Wilbur Smithin (s. 1933) tavaramerkkejä ovat Afrikan luonnon vaikuttava kuvaus, jännitys ja seikkailu.Smith on julkaissut kymmeniä menestysromaaneja, joita on käännetty 26 kielelle ja myyty yhteensä noin 120 miljoonaa kappaletta.

Kirjailijan kotisivut

Suomennetut teokset

Egypti-sarja

• Joen jumala, 1993 Otava, suom. Ilkka Terho
  (The River God, 1993)
• Kätketyn haudan arvoitus, 1995 Otava, suom. Ilkka Terho
  (The Seventh Scroll , 1995)
• Niilin noita, 2001 Otava, suom. Ilkka Terho
  (The Warlock, 2001)
• Niilin valtias, 2007 Otava, suom. Ilkka Rekiaro
  (The Quest, 2007)
• Aavikon jumala, 2015 Otava, suom. Ilkka Rekiaro
  (Desert God, 2014)
• Faarao, 2017 Otava, suom. Ilkka Rekiaro
  (Pharaoh, 2016)

Courtney-sarja

• Polttava rannikko, 1986 Otava, suom. Ilkka Terho
  (The Burning shore, 1985)
• Vihan ja rakkauden perintö, 1987 Otava, suom. Ilkka Terho
  (Power of Sword, 1986)
• Palava maa, 1988 Otava, suom. Ilkka Terho
  (Rage, 1987)
• Kun leijona metsästää, 1989 WSOY, suom. Anja Samooja Gersov
  (When the lion feeds, 1964)
• Elämän ja kuoleman laakso, 1989, Otava, suom. Ilkka Terho
  (A Sparrow falls, 1977)
• Ukkosen kumu, 1967 WSOY ja 1990 Otava, suom. Pirkko Lokka
  (The Sound of thunder, 1966)
• Noiduttu safari, 1990 Otava, suom. Ilkka Terho
  (A Time to die, 1989)
• Kultakettu, suom. Ilkka Terho, 1991 Otava (Golden Fox, 1990)
• Petolinnut, 1997 Otava, suom. Ilkka Terho
  (Birds of Prey, 1997)
• Monsuuni, 1999 Otava, suom. Ilkka Terho
  (Monsoon, 1999)
• Siintävä horisontti, 2003 Otava, suom. Aslak Breck
  (Blue Horizon, 2003)
• Keihästen sankarit, 2009 Otava, suom. Ilkka Rekiaro
  (Assegai, 2009)
• Kultainen leijona, yhdessä Giles Kristianin kanssa, 2016 Otava, suom. Ilkka Rekiaro
  (Golden lion, 2015)

Ballantyne-sarja

• Kivihaukka, 1983 Otava, suom. Ilkka Terho
  (Men of Men, 1981)
• Valkoiset miehet, 1984 Otava, suom. Ilkka Terho
  (The Angels weep, 1982)
• Leopardi kulkee yössä, 1985 Otava, suom. Ilkka Terho
  (The Leopard hunts in Darkness, 1984)
• Auringon voitto, 2005 Otava, suom. Ilkka Rekiaro
  (The Triumpf of the Sun, 2005)

Muut romaanit

• Auringon pimennys, 1965 WSOY, suom. Simo Mäenpää
  (The Dark of the Sun, 1965)
• Joka pirua kutsuu, 1970 WSOY, suom. Seppo Loponen
  (Shout at the Devil, 1968)
• Tiikerin silmä, 1970 WSOY, suom. Erkki Hakala
  (The Eye of the Tiger, 1975)
• Kultakaivos, 1974 WSOY, suom. K.I. Vallius
  (Gold Mine, 1970)
• Ahne kuin meri, 1980 Otava, suom. Matti Turunen
  (Hungry as the Sea, 1978)
• Armottomat, 1981 Otava, suom. Jyri Ravio
  (Wild Justice, 1979)
• Norsun laulu, 1992 Otava, suom. Ilkka Terho
  (The Elephant Song, 1992)
• Vaaran vesillä, 2011 Otava, suom. Ilkka Rekiaro
  (Those in Peril, 2011)
• Noidankehä, jatkoa kirjalle Vaaran vesillä, 2013 Otava, suom. Ilkka Rekiaro
  (Vicious circle, 2013)

IIVO NISKASELLE 50 KILOMETRIN OLYMPIAKULTAA!

ONNEA IIVO!

Kultaa, nyt tuli kultaa, sen näyttää tulostaulu ja kertoo maamme laulu!

Iivo Henrik Niskanen

(s. 12. tammikuuta 1992 Oulu) on suomalainen maastohiihtäjä, joka edustaa seuratasolla Vuokatti Ski Teamia. Niskanen on kaksinkertainen olympiavoittaja. Hän voitti parisprintin olympiakullan vuonna 2014 ja 50 kilometrin kullan vuonna 2018. Vuonna 2017 hän sai MM-pronssia perinteisen tyylin parisprintistä ja kultaa 15 kilometrin perinteisen tyylin matkasta.

Niskanen valittiin Vuoden urheilijaksi yhdessä Sami Jauhojärven kanssa vuonna 2014 sekä yksin vuonna 2017.

TAMPERE 1918

TIE TAMPEREELLE

Nyt sain vihdoin ja viimein luettua Heikki Ylikankaan Tampereen taistelusta kertovan teoksen Tie Tampereelle. Sisällissotaan liittyvät muut kirjat, jotka olen viime aikoina tutkinut läpi, ovat kirjoitettu ihan lähivuosina. Tämä opus on julkaistu jo 1993. Tampereen taistelu oli suurin sisällissodan taisteluista ja siihen asti käydyistä taisteluista Pohjoismaiden suurin. 

Kirja oli mielenkiintoinen ja antoi tarpeeksi seikkaperäisen kuvan taistelusta. Kirjassa kerrotaan tapahtumien kulku aina Tampereen ympäristön taisteluista, piiritykseen ja katutaisteluihin sekä tietenkin punakaartin antautumiseen asti – jälkiselvittelyjä unohtamatta. Kuvia olisi saanut olla mielestäni enemmän. Osa kirjassa olevista kartoista oli käsin piirrettyjä ja mielestäni aika huonosti tulkittavissa. Vaikkakin kirjan kerronta oli mielestäni ihan sujuvaa, lukemista vaikeutti kirjan kappalejaon ja palstoituksen raskaus. No, varsinainen asiasisältöhän on tärkeintä. Tätäkin historiateosta lukiessani käytin paljon apuna internetiä tietoja tarkistaen sekä lisätietoja etsien.

Tässä kirjassa tuli ainakin selväksi voittajapuolen eli valkoisten raakuus häviäjiä eli punakaartilaisia kohtaan. Tappovimmaa oli vaikea uskoa todeksi. Naisia teloitettiin myös – heitä kuoli teloituksissa suhteessa enemmän lukumäärään nähden kuin miehiä. Tarkoitan tässä lähinnä aseeseen tarttuneita naiskaartilaisia. Paljon ei aina näissä pikaoikeuksissa mietitty vaan ammuttiin paljon ihan asiaankuulumattomia, jopa vahingossa oman puolen kannattajia. Varsinkin venäläiset pyrittiin teloittamaan kaikki.

Toinen asia mikä nyt viimeistään tuli meikäläisille selväksi oli se, että punakaarti lähti tähän taistoonsa”soitellen sotaan”. Suurella osalla punakaartia oli selvää motivaatio-ongelmaa sekä suurin osa päällystöstä oli epäpätevää. Toisin sanoen puuttui sotimisen ammattilaisia. Aseita oli ainakin alussa kyllä saatavilla ja Pietarista virtasi lisää. Tämän enempää en itse teosta tai asiaa tässä ryhdy tällä erää ruotimaan. Kannattaa lukea itse sekä tehdä omat johtopäätökset.

Alla on pieni Wikipediasta koottu yhteenveto Tampereen taistelusta sekä lopussa kustantajan kommentti kirjasta sekä kirjailijasta.

*********************************************

TAMPEREEN TAISTELU  1918

Tuhoutunutta Kyttälän kaupunginosaa.

Tampereella punakaarti kaappasi vallan viimeistään tammikuun lopussa 1918. Jo joulukuussa Tampereen työväentalossa oli pidetty punakaartien perustava kokous, johon otti osaa punakaartien johtoa kaikkialta Etelä-Suomesta. Mukana olivat esimerkiksi Hugo Salmela ja Viktor Ripatti Lappeenrannan punakaartista. Kaksi ja puoli kuukautta kestäneen rintamataisteluiden vaiheen aikana Tampereen joukkoja soti lähinnä Vilppulan ja Ikaalisten rintamilla. Valkoinen väestö joutui Tampereella kotitarkastusten ja ase-etsintöjen kohteiksi. Punainen terrori kaupungissa oli vähäistä, ulkopaikkakuntalaiset kaartilaiset tekivät kuitenkin muutamia surmatekoja. Mielialoja kiristi kuitenkin ennen kaikkea Suinulan verilöyly 28. tammikuuta.

Tampereella surmattiin myös kassakaappitehtailija Kaarlo Granat Turun punakaartilaisten toimesta. Pyynikillä puolestaan ammuttiin kansanedustaja Ernst Saari ja pispalalainen huvilanomistaja Ernst Wahren valkoisten hyväksi toimimisesta 29. maaliskuuta. Tampereelle saapui Pietarista Eino Rahjan asejuna, jossa saatettiin tuoda Tampereen punaisille jopa tuhansia kiväärejä ja panssariauto. Lokomolla alettiin myös valmistaa panssarijunia. Rintama vakiintui kulkemaan Noormarkusta Kankaanpään kautta Ikaalisiin ja siitä edelleen Kurun ja Ruoveden kautta Vilppulaan ja edelleen Päijänteelle. Suurempia yhteenottoja tapahtui Kankaanpään–Lavian seudulla, Vilppulassa ja Väärinmajalla helmikuussa 1918. Taistelut jatkuivat pitkälle maaliskuuhun, kunnes punaisten rintama romahti Kurussa ja Vilppulassa maaliskuun keskivaiheilla. Tampereen taistelua edelsi punaisten niin sanotun Pohjoisen rintaman murtuminen maaliskuussa 1918 ja punaisten yleishyökkäyksen epäonnistuminen; Haapamäen risteysasemaa ei saatu vallattua. Punaisten johto Tampereella oli alkuaan Kustaa Mikko Evän piiriesikunnalla, kunnes Tampereen teknilliseen opistoon perustettiin Pohjoisrintaman yleisesikunta, jonka johtoon valittiin Kotkan punakaartiin kuulunut näyttelijä Hugo Salmela. Tampereella vaikuttivat myös punakaartin johtomiehet Ali Aaltonen, Eino Rahja ja Tuomas Hyrskymurto.

Punakaartin upseereita.

Tampereen taistelu käytiin 16. maaliskuuta – 6. huhtikuuta 1918, kun valkoiset valloittivat Tampereen Suomen sisällissodassa. Valkoisia johti C. G. E. Mannerheim. Taisteluun osallistuneiden joukkojen määrillä mitattuna Tampereen taistelu oli Pohjoismaiden siihen astisen sotahistorian suurin.

Kartta taistelusta: (klikkaa kartta suuremmaksi)

Taistelu on tauonnut - kaatuneita Näsilinnan edessä.

Valkoisten voittamasta Tampereen taistelusta tuli sisällissodan käännekohta. Taktisesti valkoinen puoli kärsi kuitenkin yllättävän suuria tappioita, sillä taisteluun ryhdyttiin suoraan liikkeestä. Osittain syynä oli Mannerheimin tarve käydä ratkaisutaistelu ennen kuin saksalaiset joukot ehtisivät vaikuttaa sodan kulkuun, mutta osittain kyseessä oli punaisten aliarviointi. Punakaartin joukot olivat luovuttaneet vain vähäistä vastarintaa tehden valkoisille kaikki taajamat Vilppulan ja Messukylän välillä. Punakaartin joukkojen kuri oli kehno ja ne joutuivat useimmiten paniikkiin pelätessään saarrostusta. Tampereella joukot olivat kuitenkin jo motissa eikä staattinen puolustus vaatinut enää yhtenäistä johtoa

Valkoisen armeijan konekiväärimiehiä.

Mannerheim tervehtii voittajia Tampereella.

 Punaiset pakottivatkin valkoiset käyttämään lähes kaikki reservinsä kaupungin valloitukseen, josta tuli molemmille osapuolille verinen. Tampereen taisteluissa kuoli noin 2 000 punaista, joista yli puolet oli teloitettuja vankeja. Valkoisia kuoli noin 700.

Punavankien paljoutta kauppatorilla.

Teloitettuja punaisia Lindellin koulun pihamaalla.

*********************************************

TIE TAMPEREELLE

Tampereen valloitus 1918 - yksi historiamme ratkaisevimmista taisteluista mahtavana, järisyttävänä esityksenä. Mukana runsaasti ennen julkaisemattomia valokuvia.- 

Dokumentoitu kuvaus Tampereen antautumiseen johtaneista sotatapahtumista Suomen sisällissodassa 

Heikki Ylikangas on ottanut kohteekseen vuoden 1918 sisällissotamme ratkaisutaistelun, Tampereen taistelun. Hän seuraa sodan vyörymistä alkaen siltä rintamankaarelta, joka ulottui Suodenniemeltä Kurun ja Vilppulan kautta Kuhmoisiin, ja päättyen lopulta Tampereen ahtaille kaduille, takapihoille, kellareihin ja sorakuopille. Kolmiviikkoiseen rynnistykseen kietoutui rintaman molemmin puolin yli 30 000 suomalaista punaisten tai valkoisten sotilaina. Taistelu loppui 11 000 punakaartilaisen antautumiseen kuudentena huhtikuuta 1918. 

Kirjaa ei ole kirjoitettu niille, jotka haluavat kuulla jatkoa punaiselle tai valkoiselle sankaritarulle. Se on kirjoitettu lukijoille, jotka etsivät totuutta tuosta monin kohdin vaietusta ja peitellystä ja sen vuoksi vielä tänäänkin arasta ja kipeästä sodasta. Kirja purkaa osaltansa yhä raastavaa kansallista traumaa. Se tekee sen kuvaamalla sodan julmat kasvot sellaisina kuin ne olivat: kärsimyksineen, uhrauksineen, tihutekoineen, erehdyksineen, joukkoteloituksineen, hävityksineen, kaikkineen. 

Kirjailija: Heikki Ylikangas Kustantaja: WSOY Kieli: Suomi Sivumäärä: 569 Asu: Kovakantinen kirja

*********************************************

Heikki Ylikangas on syntynyt Ylihärmässä 1937 ja toiminut vuodesta 1978 oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden sekä vuodesta 1992 Suomen ja Skandinavian historian professorina Helsingin yliopistossa. Hän on harrastanut poikkeuksellisen laaja-alaisesti Suomen historiaa. Hänen julkaisunsa ulottuvat nuijasodasta puukkojunkkareihin, heränneistä fennomaaneihin ja hallintohistoriasta oikeushistoriaan. Hänen yleisteoksensa "Käännekohdat Suomen historiassa" (1986) on tähän mennessä yltänyt neljään painokseen. Ylikangas on kirjoittanut myös historiallisia näytelmiä. "Kolmekymmentä hopearahaa" vuodelta 1982 ja "Tie talvisotaan" vuodelta 1989 saavuttivat oloissamme huomattavan menestyksen. Kirjoitustyönsä ohella ja osittain siihen liittyen Ylikangas on kahden vuosikymmenen ajan osallistunut ahkerasti maassamme käytävään julkiseen keskusteluun. 

*********************************************