Sivujen suojelija

Sivujen suojelija

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

KAATUNEIDEN MUISTOPÄIVÄ - Sunnuntai 20.5.2012

Kaatuneiden muistopäivä

Kaatuneiden muistopäivä on kaikissa Suomen aluetta ja/tai suomalaisia koskettaneissa sodissa tai muissa taisteluluonteisissa toimissa, rauhanturvaamistehtävissä kaatuneiden sekä taistelujen aikana ja niiden päättymisen jälkeenkin kuolleiden, kuten teloittettujen ja vankileireillä menehtyneiden muistoksi vietettävä päivä: puolustusvoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim määräsi päiväkäskyssään talvisodan jälkeen keväällä 1940 toukokuun kolmatta sunnuntaita vietettävän "nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä

Päivään kuuluvat käynnit sankarihaudoilla. Alkuvuosikymmeninä Suomen lippua pidettiin klo 10-14 suruliputuksen tapaan puolitangossa, muun osan päivästä (8-10 ja 14-21) kokotangossa. Vuodesta 1977 lähtien kaatuneiden muistopäivä on ollut vakiintuneena liputuspäivänä. Kun toisen maailmansodan päättymisestä vuonna 1995 tuli kuluneeksi 50 vuotta, ohjeita muutettiin niin, että liputetaan normaaliin tapaan koko päivän kokotangossa.

Kaatuneiden muistopäivän historiaa

Muistopäivän viettäminen Suomessa sai alkunsa huhtikuussa 1940 järjestetystä evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksesta, jossa oli ehdotettu suru- ja muistojumalanpalvelusten pitämistä talvisodassa kaatuneiden muistoksi sunnuntaina 19. toukokuuta 1940. Mannerheimin antamassa päiväkäskyssä ilmoitettiin, ettei 16. toukokuuta, sisällissodan päättymispäivänä ja siihenastisena puolustusvoimain lippujuhlan päivänä järjestetä juhlallisuuksia. Tällä Mannerheim pyrki korostamaan kansallista yhtenäisyyttä. Päiväkäsky koski vain puolustusvoimia, mutta sitä alettiin noudattaa myös armeijan ulkopuolella. Toukokuun kolmatta sunnuntaita nimitettiin yksimielisyyden ja sankarivainajien muistopäiväksi ja nykyinen nimi sillä on ollut vuodesta 1947 alkaen.

Sankarivainajien muistopäivän kansallisesta viettämisestä vastasi Sotainvalidien Veljesliiton yhdessä Suomen Aseveljien Liiton kanssa vuodesta 1942. Kun jatkosodan jälkeen Moskovan välirauhan tuloksena aseveliyhdistykset oli lakkautettava, työn jatkajaksi tuli 1945 Sotaleskien Huolto, joka yhdistyi 1946 kahden muun muun yhdistyksen kanssa Sotaleskien ja kaatuneitten omaisten huolloksi, vuodesta 1958 Kaatuneiden Omaisten Liitto.








(Teksti: Wikipedia/Kuva:internet/Video:Youtube)

torstai 10. toukokuuta 2012

PEKKA MARJAMÄKI IN MEMORIAM

Pekka "Marja" Marjamäki (18. joulukuuta 1947 Tampere – 10. toukokuuta 2012 Tampere)

Tapparan ja Leijonien puolustaja Pekka Marjamäen lyöntilaukaus siniviivalta oli 1970-luvulla suomalaisen jääkiekon tehokkain yksittäinen ase. Kaikkiaan 20 kautta kestäneellä urallaan Marjamäki edusti Suomessa yhtä seuraa, Tampereen Tapparaa.

Pekka Marjamäki on viimeistä ulkojäillä pääsarjakiekkoilun aloittanutta sukupolvea. Tapparan edustusjoukkueeseen hän nousi vuonna 1964 vasta 16-vuotiaana. Maajoukkueeseen hän nousi paria kautta myöhemmin debytoiden MM-jäällä Wienissä 1967.

Tapparan menestys 1960-luvun jälkipuoliskolla jäi vaatimattomaksi. Suunta muuttui kun Marjamäen pakkipari Kalevi Numminen otti seurassa valmennusvastuun. Siinä missä Marjamäki ei kahdeksalla ensimmäisellä SM-sarjakaudellaan ollut saanut yhtään mitalia, loput kaudet Tapparassa tuottivat peräti viisi SM-kultaa ja neljä himmeämpää mitalia.

Marjamäen huippukausi oli 1975, jolloin hän voitti ensin Tapparassa uransa ensimmäisen Suomen mestaruuden. Saksan MM-kisoissa Leijonien tehokkain pelaaja valittiin kisojen parhaaksi puolustajaksi sekä All Stars -kentälliseen. Vuoden lopuksi hänet valittiin vuoden parhaaksi jääkiekkoilijaksi.
Pekka Marjamäki valittiin IIHF:n Hall of Famen jäseneksi vuonna 1998 historian toisena suomalaispelaajana. Palomiehenä Tampereella työskennellyt Marjamäki kävi kokeilemassa Ruotsin pääsarjaa HV-71:ssä kahden kauden ajan. NHL-tarjoukseen hän ei kuitenkaan tarttunut.



- Puolustaja
- s. 18.12.1947 Tampere
- Tappara 1964-1979, 1981-1984
- SM-sarjassa/ SM-liigassa 476 ottelua, 125+129=254, 493
- 50 play off -ottelua, 14+16=30, 22
- 5 SM, 3 hopeaa, 1 pronssi
- All Stars 1975, 1976, 1978
- Lynces Academicin paras puolustaja 1975
- Suomen paras jääkiekkoilija 1975
- HV-71 Ruotsi 1979-81
- 10 MM- ja 2 olympiakisat
- 251 A-mo, 40+25=65
- 3 B- ja 10 N-mo
- MM-kisojen 1975 paras puolustaja ja All Stars
- Toiminut Tapparan apuvalmentajana
- IIHF Hall of Fame 1998
  

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

OPEL.....Kulkuneuvo



On taas niin levollinen mieli kun OPEL on pajalla. Ilmankos se onkin toisinpäin LEPO. Ihana kulkuneuvo...toimii vielä huonommin kuin meikäläisen alapää, eikä se ole paljon aaltoja katsomossa aiheuttanut.

Yksi asia ainakin on varmaa - nimittäin taivaaseen pääsy - on se niin yhtä helvettiä tuon romun kanssa eläminen! En suosittele yhdellekkään Pandalle, saatika muullekkaan kädelliselle!

HELVETIN OOPPELI