Sivujen suojelija
sunnuntai 24. elokuuta 2014
Ukraina
Tänään 24.8. vietämme Ukrainan itsenäisyyspäivää. Toivottavasti vietämme sitä myös tulevina vuosina.
lauantai 23. elokuuta 2014
Molotov - Ribbentrop - sopimus
75 vuotta sitten allekirjoitettiin Molotovin–Ribbentropin sopimus, jonka salainen lisäpöytäkirja merkitsi pienille kansoille kuolemaa.
Saksan alivaltiosihteeri Friedrich Gaus(vas.), ulkoministeri Joachim Von Ribbentrop, Neuvostoliiton Johtaja Josif Stalin ja ulkoministeri Vjatšeslav Molotov poseerasivat Molotovin-Ribbentropin sopimuksen allekirjoituksen jälkeen.
On kulunut 75 vuotta siitä, kun natsi-Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop lensi Moskovaan tapaamaan virkaveljeään Vjatšeslav Molotovia.
Ribbentrop oli saanut käyttöönsä Adolf Hitlerin Focke-Wulf-lentokoneen, kuten hän mainitsi muistelmissaan.
"23. elokuuta, iltapäivällä neljän ja viiden välillä, laskeuduimme Führerin lentokoneella Moskovan kentälle, jossa Neuvostoliiton ja Reichin liput liehuivat rinnan."
Oli keskiviikko vuoden 1939 kauniin kesän lopulla.
Vastassa olivat muun muassa Saksan Moskovan-suurlähettiläs, kreivi Friedrich-Werner von der Schulenburg sekä Neuvostoliiton ulkoasiain apulaiskansankomissaari Vladimir Potemkin.
Kulissit vuosisadan keskiyölle olivat valmiit.
Ulrich Friedrich Wilhelm Joachim Ribbentrop, vuodesta 1925 von Ribbentrop (30. huhtikuuta 1893 Wesel, Saksa – 16. lokakuuta 1946 Nürnberg, Saksa) oli natsi-Saksan ulkoministeri vuosina 1938–1945.
Ribbentrop kirjoitti muistelmansa Nürnbergin vankisellissä. Hänet teloitettiin sotasyyllisenä lokakuussa 1946.
Ribbentrop ei muistanut Moskovaan saapumisen kellonaikaa oikein.
Muutenkin hänen muistelmiinsa täytyy suhtautua valtavin varauksin. Hirmuvallan käsikassaralla oli kaikki syyt kaunistella tekojaan.
Tosiasiassa Ribbentrop laskeutui Moskovaan "noin puoliltapäivin", kuten Saksan Moskovan-suurlähetystön tulkki Gustav Hilger kertoi omissa muistelmissaan.
Tekeillä oli yksi maailmanhistorian hyytävimmistä asiakirjoista, Molotovin–Ribbentropin sopimus. Nimi on sikäli harhaanjohtava, että oikeasti kyseessä oli neuvostotyranni Josif Stalinin ja Adolf Hitlerin välinen sopimus.
Sota häilyi Euroopan yllä.
Saksa oli vuosina 1938–39 liittänyt Itävallan itseensä, vallannut Tšekkoslovakian sudeettialueet, miehittänyt nykyisen Tšekin ja tehnyt Slovakiasta nukkevaltion.
Seuraava uhri olisi Puola.
Hitlerille oli edullista varmistaa rauha Neuvostoliiton kanssa – toistaiseksi. Stalin halusi tyydyttää laajentumishaluaan.
Häikäilemättömät diktaattorit eivät antaneet sen tosiseikan häiritä, että heidän valtionsa olivat ideologisesti toistensa verivihollisia. Tarvittiin sopimus, ja siksi Joachim von Ribbentrop lensi Moskovaan.
Kun Ribbentropin vierailu oli varmistunut, Hitlerin väitetään takoneen nyrkkejään seinään. Hän ilakoi voitonriemuisena: "Nyt minulla on koko maailma taskussani!"
Ribbentrop, suurlähettiläs Schulenburg ja tulkki Hilger saapuivat Kremliin noin kello 15.
He yllättyivät. Vastoin odotuksia neuvotteluhuoneessa odotti Molotovin lisäksi päämies Stalin.
Seurasi omalaatuinen, Stalinille tyypillinen näytelmä. Stalin kehotti Molotovia johtamaan puhetta. Molotov kuitenkin mielisteli Stalinia todeten, kuinka paljon parempi puheenjohtaja tämä olisi. Ja niin Stalin johti puhetta.
Kremlin neuvotteluhuoneessa viimeisteltiin Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus.
Neuvottelu eteni joutuisasti. Sopimusta oli valmisteltu etukäteen. Sähkeet olivat kulkeneet Berliinin ja Moskovan välillä, ja Molotov ja Schulenburg olivat tehneet pohjatyötä Moskovassa.
Stalin oli erityisen kiinnostunut sopimuksen salaisesta lisäpöytäkirjasta.
Lähdekirjallisuus ei kerro, oliko Kremlin pöydällä Euroopan kartta. Se tuntuisi todennäköiseltä. Stalin, Molotov ja Ribbentrop kuitenkin jakoivat Eurooppaa Neuvostoliiton ja Saksan etupiireihin.
Salainen lisäpöytäkirja oli Molotovin–Ribbentropin sopimuksen härski ydin. Se antoi Saksalle vapaat kädet hyökätä Puolaan.
Neuvostoliiton etupiiriin jäi itäinen Puola, Viro, Latvia, Romanian Bessarabia – ja Suomi. Syyskuussa Hitler luovutti Neuvostoliiton etupiiriin vielä Liettuan, ja siitä hyvityksenä Stalin antoi Saksalle lisää alueita Puolasta.
Sulle, mulle, sulle, mulle. Hintana miljoonien elämät.
I llalla Ribbentrop joutui kerran keskeyttämään neuvonpidon.
Ribbentropin muistelmien mukaan Liepajan alueesta väännettiin kättä. Stalin oli siitä erityisen tiukkana. Hän halusi Latvian kauppasataman itselleen.
Ribbentrop ei uskaltanut sopia etupiirirajasta omin päin. "Katsoin oikeaksi menettelyksi kysyä Adolf Hitleriltä", kuten Ribbentrop itse asian ilmaisi.
Jos Ribbentropin muisti pitää tässä kohden paikkansa, neuvottelu Kremlissä pääsi jatkumaan iltakymmeneltä. Hitleriltä oli tullut sähkösanoma, jossa hän antoi Liepajan Stalinille.
Molotov ja Ribbentrop allekirjoittivat sopimuksen puolenyön maissa. Samalla he allekirjoittivat paljon muutakin: Puolan tuhon, Viron, Latvian ja Liettuan neuvostomiehityksen, joukkomurhat, kyyditykset ja kidutukset, Suomen talvisodan, vihlovat rivistöt kirkkomailla.
Molotovin–Ribbentropin sopimus on historian kaiketi julmin esimerkki siitä, kuinka suurvallat kävelevät pienten kansojen yli, kohtelevat niitä kylmästi kauppatavarana.
Kun sopimus oli allekirjoitettu, Stalin tarjosi vierailleen Krimin kuohuviiniä.
Krimin kuohuviinistä kirjoitti Ribbentrop. Maljannoston vahvisti myös Molotov, kun häntä haastateltiin hänen eläkepäivillään 1970-luvun alussa.
"Hän [Ribbentrop] oli solakka, pitkä mies – – Neuvottelut käytiin Kremlissä. Siellä me joimme samppanjaa."
Haastattelija kysyi Molotovilta, toiko Ribbentrop omat juomat.
"Ei. Me tarjosimme."
Kremlin öiset neuvottelut aiheuttivat sydämentykytyksiä pitkin Eurooppaa. Ribbentropin vierailu ei ollut salainen, vain sen tarkka sisältö.
Myös lehtitaloissa valvottiin. Kyseessä oli uutispommi.
"Sopimus solmittu Moskovassa", Helsingin Sanomat otsikoi seuraavana päivänä. Artikkeli oli päivätty "Helsingin Sanomain kirjeenvaihtajalta, Berlin 24. 8. aamuyöllä."
Lehdessä uumoiltiin vajavaisin tiedoin oikeansuuntaisesti: "Ulkoministeri von Ribbentropin lentomatka Moskovaan olisi liian juhlallinen lavastus tavallisen akateemisen hyökkäämättömyyssopimuksen tekemiselle."
Toisaalla saman päivän lehdessä kerrottiin, kuinka Santahaminan uudessa kadettikoulussa oli vietetty harjannostajaisia. Kadettikoulussa oli määrä majoittaa urheilijoita Helsingin vuoden 1940 kesäolympialaisissa.
Perjantaina 25. elokuuta Helsingin Sanomissa oli jo uhkaava koko sivun otsikko: "Sodan pelko Euroopan yllä. Puolan jako Moskovan sopimuksen seurauksena?"
M olotovin ja Ribbentropin lisäpöytäkirja oli salainen, mutta maailmalla oltiin melko hyvin kartalla.
Kremlissä oli silattu tie toiseen maailmansotaan. Saksa hyökkäsi Puolaan 1. syyskuuta 1939. Neuvostojoukot tunkeutuivat itäiseen Puolaan kaksi viikkoa myöhemmin ja aloittivat oman terrorinsa.
Salainen lisäpöytäkirja ei jäänyt salaisuudeksi. Kokonaisuudessaan sopimus julkaistiin lännessä 1940-luvun lopulla.
Neuvostoliitto kiisti lisäpöytäkirjan olemassaolon lähes loppuunsa saakka.
Niin teki myös Molotov 1980-luvun alussa.
"Eikö sopimusta siis ollut?" Molotovilta kysyttiin.
"Ei ollut. Ei, tuohan on absurdia."
Jos Molotov ja Ribbentrop eläisivät, mitä he tekisivät?
Laatisivatko kyynisiä asiapapereitaan, piirtäisivätkö viivojaan Euroopan kartoille, kylväisivätkö kynänvedoillaan kuolemaa?
Kysymys on osittain älytön. Ribbentrop on sentään kuollut.
Molotovin perintö elää.
Vjatšeslav Mihailovitš Molotov (ven. Вячесла́в Миха́йлович Мо́лотов; 9. maaliskuuta (J: 25. helmikuuta) 1890 – 8. marraskuuta 1986) oli neuvostoliittolainen poliitikko ja diplomaatti.
Blogitekstin lähteet: HS 21.8.2014/Heikki Aittokoski, Wikipedia
Kuvat: Internet
Video: Youtube
On kulunut 75 vuotta siitä, kun natsi-Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop lensi Moskovaan tapaamaan virkaveljeään Vjatšeslav Molotovia.
Ribbentrop oli saanut käyttöönsä Adolf Hitlerin Focke-Wulf-lentokoneen, kuten hän mainitsi muistelmissaan.
"23. elokuuta, iltapäivällä neljän ja viiden välillä, laskeuduimme Führerin lentokoneella Moskovan kentälle, jossa Neuvostoliiton ja Reichin liput liehuivat rinnan."
Oli keskiviikko vuoden 1939 kauniin kesän lopulla.
Vastassa olivat muun muassa Saksan Moskovan-suurlähettiläs, kreivi Friedrich-Werner von der Schulenburg sekä Neuvostoliiton ulkoasiain apulaiskansankomissaari Vladimir Potemkin.
Kulissit vuosisadan keskiyölle olivat valmiit.
Ribbentrop kirjoitti muistelmansa Nürnbergin vankisellissä. Hänet teloitettiin sotasyyllisenä lokakuussa 1946.
Ribbentrop ei muistanut Moskovaan saapumisen kellonaikaa oikein.
Muutenkin hänen muistelmiinsa täytyy suhtautua valtavin varauksin. Hirmuvallan käsikassaralla oli kaikki syyt kaunistella tekojaan.
Tosiasiassa Ribbentrop laskeutui Moskovaan "noin puoliltapäivin", kuten Saksan Moskovan-suurlähetystön tulkki Gustav Hilger kertoi omissa muistelmissaan.
Tekeillä oli yksi maailmanhistorian hyytävimmistä asiakirjoista, Molotovin–Ribbentropin sopimus. Nimi on sikäli harhaanjohtava, että oikeasti kyseessä oli neuvostotyranni Josif Stalinin ja Adolf Hitlerin välinen sopimus.
Sota häilyi Euroopan yllä.
Saksa oli vuosina 1938–39 liittänyt Itävallan itseensä, vallannut Tšekkoslovakian sudeettialueet, miehittänyt nykyisen Tšekin ja tehnyt Slovakiasta nukkevaltion.
Seuraava uhri olisi Puola.
Hitlerille oli edullista varmistaa rauha Neuvostoliiton kanssa – toistaiseksi. Stalin halusi tyydyttää laajentumishaluaan.
Häikäilemättömät diktaattorit eivät antaneet sen tosiseikan häiritä, että heidän valtionsa olivat ideologisesti toistensa verivihollisia. Tarvittiin sopimus, ja siksi Joachim von Ribbentrop lensi Moskovaan.
Kun Ribbentropin vierailu oli varmistunut, Hitlerin väitetään takoneen nyrkkejään seinään. Hän ilakoi voitonriemuisena: "Nyt minulla on koko maailma taskussani!"
Kahden totaalisen järjestelmän ja vastakkaisen ideologian liitto joka hämmästytti maailman elokuussa 1939
Ribbentrop, suurlähettiläs Schulenburg ja tulkki Hilger saapuivat Kremliin noin kello 15.
He yllättyivät. Vastoin odotuksia neuvotteluhuoneessa odotti Molotovin lisäksi päämies Stalin.
Seurasi omalaatuinen, Stalinille tyypillinen näytelmä. Stalin kehotti Molotovia johtamaan puhetta. Molotov kuitenkin mielisteli Stalinia todeten, kuinka paljon parempi puheenjohtaja tämä olisi. Ja niin Stalin johti puhetta.
Kremlin neuvotteluhuoneessa viimeisteltiin Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus.
Neuvottelu eteni joutuisasti. Sopimusta oli valmisteltu etukäteen. Sähkeet olivat kulkeneet Berliinin ja Moskovan välillä, ja Molotov ja Schulenburg olivat tehneet pohjatyötä Moskovassa.
Stalin oli erityisen kiinnostunut sopimuksen salaisesta lisäpöytäkirjasta.
Lähdekirjallisuus ei kerro, oliko Kremlin pöydällä Euroopan kartta. Se tuntuisi todennäköiseltä. Stalin, Molotov ja Ribbentrop kuitenkin jakoivat Eurooppaa Neuvostoliiton ja Saksan etupiireihin.
Salainen lisäpöytäkirja oli Molotovin–Ribbentropin sopimuksen härski ydin. Se antoi Saksalle vapaat kädet hyökätä Puolaan.
Neuvostoliiton etupiiriin jäi itäinen Puola, Viro, Latvia, Romanian Bessarabia – ja Suomi. Syyskuussa Hitler luovutti Neuvostoliiton etupiiriin vielä Liettuan, ja siitä hyvityksenä Stalin antoi Saksalle lisää alueita Puolasta.
Sulle, mulle, sulle, mulle. Hintana miljoonien elämät.
I llalla Ribbentrop joutui kerran keskeyttämään neuvonpidon.
Ribbentropin muistelmien mukaan Liepajan alueesta väännettiin kättä. Stalin oli siitä erityisen tiukkana. Hän halusi Latvian kauppasataman itselleen.
Ribbentrop ei uskaltanut sopia etupiirirajasta omin päin. "Katsoin oikeaksi menettelyksi kysyä Adolf Hitleriltä", kuten Ribbentrop itse asian ilmaisi.
Jos Ribbentropin muisti pitää tässä kohden paikkansa, neuvottelu Kremlissä pääsi jatkumaan iltakymmeneltä. Hitleriltä oli tullut sähkösanoma, jossa hän antoi Liepajan Stalinille.
Molotov ja Ribbentrop allekirjoittivat sopimuksen puolenyön maissa. Samalla he allekirjoittivat paljon muutakin: Puolan tuhon, Viron, Latvian ja Liettuan neuvostomiehityksen, joukkomurhat, kyyditykset ja kidutukset, Suomen talvisodan, vihlovat rivistöt kirkkomailla.
Molotovin–Ribbentropin sopimus on historian kaiketi julmin esimerkki siitä, kuinka suurvallat kävelevät pienten kansojen yli, kohtelevat niitä kylmästi kauppatavarana.
Kun sopimus oli allekirjoitettu, Stalin tarjosi vierailleen Krimin kuohuviiniä.
Krimin kuohuviinistä kirjoitti Ribbentrop. Maljannoston vahvisti myös Molotov, kun häntä haastateltiin hänen eläkepäivillään 1970-luvun alussa.
"Hän [Ribbentrop] oli solakka, pitkä mies – – Neuvottelut käytiin Kremlissä. Siellä me joimme samppanjaa."
Haastattelija kysyi Molotovilta, toiko Ribbentrop omat juomat.
"Ei. Me tarjosimme."
(napsauta suuremmaksi)
Myös lehtitaloissa valvottiin. Kyseessä oli uutispommi.
"Sopimus solmittu Moskovassa", Helsingin Sanomat otsikoi seuraavana päivänä. Artikkeli oli päivätty "Helsingin Sanomain kirjeenvaihtajalta, Berlin 24. 8. aamuyöllä."
Lehdessä uumoiltiin vajavaisin tiedoin oikeansuuntaisesti: "Ulkoministeri von Ribbentropin lentomatka Moskovaan olisi liian juhlallinen lavastus tavallisen akateemisen hyökkäämättömyyssopimuksen tekemiselle."
Toisaalla saman päivän lehdessä kerrottiin, kuinka Santahaminan uudessa kadettikoulussa oli vietetty harjannostajaisia. Kadettikoulussa oli määrä majoittaa urheilijoita Helsingin vuoden 1940 kesäolympialaisissa.
Perjantaina 25. elokuuta Helsingin Sanomissa oli jo uhkaava koko sivun otsikko: "Sodan pelko Euroopan yllä. Puolan jako Moskovan sopimuksen seurauksena?"
M olotovin ja Ribbentropin lisäpöytäkirja oli salainen, mutta maailmalla oltiin melko hyvin kartalla.
Kremlissä oli silattu tie toiseen maailmansotaan. Saksa hyökkäsi Puolaan 1. syyskuuta 1939. Neuvostojoukot tunkeutuivat itäiseen Puolaan kaksi viikkoa myöhemmin ja aloittivat oman terrorinsa.
Salainen lisäpöytäkirja ei jäänyt salaisuudeksi. Kokonaisuudessaan sopimus julkaistiin lännessä 1940-luvun lopulla.
Neuvostoliitto kiisti lisäpöytäkirjan olemassaolon lähes loppuunsa saakka.
Niin teki myös Molotov 1980-luvun alussa.
"Eikö sopimusta siis ollut?" Molotovilta kysyttiin.
"Ei ollut. Ei, tuohan on absurdia."
Jos Molotov ja Ribbentrop eläisivät, mitä he tekisivät?
Laatisivatko kyynisiä asiapapereitaan, piirtäisivätkö viivojaan Euroopan kartoille, kylväisivätkö kynänvedoillaan kuolemaa?
Kysymys on osittain älytön. Ribbentrop on sentään kuollut.
Molotovin perintö elää.
Blogitekstin lähteet: HS 21.8.2014/Heikki Aittokoski, Wikipedia
Kuvat: Internet
Video: Youtube
keskiviikko 20. elokuuta 2014
Rymy-Eetu tunnetaan Ukrainassakin
Mutta vakavasti ottaen, tämä juttu kertoo Suomen talvisotaan johtaneista tapahtumista: Suomen itsenäistymisestä bolshevikkivallankumouksen pyörteissä, siitä miten Saksa myi Molotov-Ribbentrop -sopimuksella Suomen Stalinille, ja siitä, minkälaisia yhtäläisyyksiä näillä tapahtumilla on Ukrainan nykytilanteeseen.
"Suomen tilanne oli tuolloin paljon vaikeampi kuin meillä Ukrainassa nyt. Suomessa oli vähemmän väestöä ja Eurooppa ei ollut yhtenäin...en. Mutta yksi asia oli paremmin; Suomen kansa oli yksimielisesti valmis puolustamaan vapauttaan. Pettureita ja välinpitämättömiä oli vähän. Rintamalle lähtivät kaikki, jotka kykenivät kantamaan asetta. Venäjän karhu sai oppitunnin, jonka jälkeen se tajusi, että Suomi oli liian kova pala purtavaksi. Ainoa mitä se saattoi enää tehdä, oli vähätellä tappiotaan. "Pieni rajaselkkaus" Suomen kanssa maksoi sille 200.000 kaatunutta. Onko se vähän?", kysyy UAINFO:n blogisti Eugene Yakuna.
Как истреблять российских оккупантов: финские практики
http://uainfo.org/blognews/376639-kak-istreblyat-rossiyskih-okkupantov-finskie-praktiki.html
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)