Vasta julkaistun NASA:n (Goddard Space Flight Center) rahoittaman tutkimuksen mukaan ihmiskunnan päivät ovat luetut. Tai ainakin sellaisina kuin me ne tunnemme. Tutkimuksen pääarkkitehtina toiminut matemaatikko Safa Motesharrein (US National Science Foundation & National Socio-Enviromental Synthesis Center) väittää, että kyse ei ole enää sadoista vuosista, vaan vuosikymmenistä.
Tutkimukseen osallistui huomattava määrä asiantuntijoita eri tieteenaloilta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin hyväksi niin kutsuttua HANDY-mallia (Human and Nature dynamics), joka on yleisesti hyväksytty vertaisarviointimallinnus (Elsevier, Ecological Economics).
Vasta julkaistun raportin mukaan moderni sivilisaatio tulee kokemaan romahduksen muutaman seuraavan vuosikymmenen aikana. Raportissa painotettiin kuitenkin sitä, että ei ole olemassa mitään yksittäistä ryhmää tai tekijää, jonka he voisivat nimetä syylliseksi synkkään tulevaisuuskuvaan, vaan kyse on enemmänkin maailman perusrakenteista ja sen järjestyksestä.
Analyysissään tutkijat kartoittivat tilannetta viiden eri faktorin (eli tekijän) kautta, jotka mahdollisesti johtavat yhteiskuntien romahduksiin globaalilla tasolla. Tekijät olivat:
- väestönkasvu
- ilmasto ja sen muutokset
- vesivarannot
- maanviljelys ja agrikulttuuri
- energiantuotanto
Romahdusten historiaa
Tutkijoiden mukaan jokainen yhteiskunnallinen romahdus viimeisen 5000 vuoden aikana on ollut seurausta siitä, kun resursseja on venytetty ja käytetty yli tarpeiden. Tämä on aina johtanut lopulta siihen, että ympäristön ekologinen kantokyky on pettänyt. Samaan aikaan yhteiskunnissa vallinnut kerrostuneisuus on kaventunut kahteen eri tuloluokkaan, jotka ovat koostuneet eliitistä eli rikkaista ja massoista eli tavallisista kansalaisista.
Heidän mallinnuksiensa mukaan eliitti rasittaa ja vaikeuttaa resurssien virtaamista massoille, jonka vuoksi massat joutuvat turvautumaan siihen mitä saatavilla on. Lopulta tilanne kärjistyy kerta toisensa jälkeen niin vakavaksi, että yhteiskunta romahtaa. Tutkimuksen johtaja Safa Motesharrei ihmetteleekin hyvin avoimesti sitä, kuinka eliitti on kerta toisensa jälkeen ollut täysin tietämätön katastrofaalisesta kehityskaaresta, joka heidän ympärillään on vallinnut. Esimerkkeinään hän käyttää mm. Antiikin Roomaa, Kiinassa sijainnutta Han-dynastiaa sekä Etelä-Amerikassa kukoistanutta mayakulttuuria
Montesharei katsoo, että eliitin (ja heidän etuuspiirissään elävien henkilöiden) hallitsemat resurssit sekä heidän huomattava vaikutusvaltansa toimivat molemmat eräänlaisina ”puskureina ja muureina”, jotka mahdollistavat etuoikeutetun elämäntyylin jatkumisen hyvin pitkään, vaikka heitä ympäröisikin kärsivä ja nuutunut yhteiskunta. Tämän vuoksi he tulevatkin ymmärtämään tilanteen vakavuuden paljon myöhemmin kuin muut, hän toteaa.
Puhdas ja yksinkertainen
Tutkimuksessa eliitti kuvataan eräänlaisena saalistajana, joka kerää ympärilleen kaikkien yhteistä hyvää ja lukitsee sen pois massojen ulottuvilta. Eliitti on kuin se paha setä, joka kaivaa köyhän taskuista sen viimeisenkin lantin ja vie lapselta tikkukaramellin.
- Laskimme me miten tahansa, niin aina yhteiskunta ajautui lopulta syvään nälänhätään ja romahdukseen eliitin toimien seurauksena, matemaatikko tuskailee.
Romahduksen syynä ei näin ikään ole koskaan ollut resurssien täydellinen loppuminen, vaan ahneus. Puhdas ja yksinkertainen. Kuulostaako tämä tutulta?
Tällä hetkellä maailman varallisuudesta yli 39 prosenttia on rikkaimman prosentin hallussa, ja heidän varallisuutensa kasvaa nopeampaa kuin koskaan aikaisemmin (Business Insider). Myös Oxfamin vuonna 2014 julkaistu tutkimus puhuu tämän laskelman puolesta, sillä heidän mukaansa maailman 85 rikkainta ihmistä omistavat yhtä paljon kuin maailman köyhin puolisko eli noin 3,5 miljardia ihmistä.
Jos katsotaan maailman rikkainta prosenttia, niin he omistavat jo yli 65 kertaa enemmän kuin maailman köyhin viisikymmentä prosenttia. Tässä valossa tarkasteltuna tutkimusryhmän dystooppiset tulevaisuuskuvat, jotka ovat kuin suoraan Frits Langin ohjaamasta Metropolis -elokuvasta (1927), eivät tunnu enää lainkaan niin kaukaa haetuilta.
Tiede romahduksen välikappaleena
Hyvin useat uskovat, että pelastus tulee löytymään nykytieteestä, mutta Montesharrein mukaan se ei ole niin yksinkertaista. Tiede on saattanut lykätä vääjäämätöntä, ja antaa ihmiselle muutaman päivän lisää, vaikka en itse siihen uskokaan, tutkija lataa.
Teknologia voi vaikuttaa siihen, kuinka tehokkaasti me maapallon resursseja hyödynnämme, mutta yleensä sillä on kyllä taipumuksena kasvattaa samalla myös asukasta kohden käyttämäämme resurssimäärää sekä sitä, kuinka monipuolisesti ja laaja-alaisesti me resursseja tuhlaamme. Toisin sanoen mitä tehokkaammin me kykenemme luonnovaroja hyödyntämään, sitä enemmän me niitä käytämme, Montesharrei tiivistää tilastoihin vedoten.
Tutkimusryhmän ennustamien eri skenaarioiden mukaan pahimmassa tapauksessa me tulemme kokemaan pitkäkestoisen nälänhädän ennen romahdusta, joka johtuu ympäristön ylikuormittumisesta ja luonnonvarojen keskittymisestä pienen marginaalin käyttöön. Tämä puolestaan tulee todennäköisesti lisäämään levottomuuksia vauraammissa länsimaissa, joihin köyhät kolmannen maailman asukkaat saapuvat etsimään runsauden sarvea eli omaa sampoaan. Jokainenhan meistä haluaa elää.
Paras mahdollinen heidän näkemänsä skenaario olisi se, että maailman eliitti ryhtyisi hyvissä ajoin huomattaviin yhteiskunnallisiin rakennemuutoksiin, ja lykkäisi näin ikään yhteiskunnan romahtamista solidaarisuudellaan. Toisaalta jokainen vähänkään historiaa tunteva ymmärtää, että tämä on äärimmäisen epätodennäköinen skenaario, emmekä tule todennäköisesti koskaan sellaista kohtaamaan.
Toivo uudesta vuosisadasta elää
Motesharrei ja hänen tutkimusryhmänsä ei ole kuitenkaan heittänyt pyyhettä vielä kehään. Heidän mukaan käsissämme on yhä muutamia keinoja, jotka voivat kenties mahdollistaa vauraan ja turvallisen huomisen myös lapsenlapsillemme.
Ensimmäisenä meidän tulisi vähentää taloudellista eriarvoisuutta ja tuloeroja maailmassa, sekä varmistaa luonnovarojen tasainen ja oikeudenmukainen jakaantuminen ihmisten kesken. Tämän jälkeen meidän tulisi vähentää dramaattisesti uusiutumattomien luonnovarojen käyttöä, joka voisi tapahtua esimerkiksi tukeutumalla vähemmän intensiivisiin ja uusiutuviin luonnovaroihin.
Myös räjähdysmäiseen väestönkasvuun tulisi heidän mukaan puuttua, mutta käytännössä aikaisemmat toimenpiteet voisivat olla ratkaisu myös tulevaan väestöongelmaan.
Epäilemättä miltei jokainen teistä nyökketelee juuri nyt päätään ja miettii, että näinhän se on, mutta todennäköisesti me tuskin tulemme näkemään vaadittujen muutoksien tapahtuvan vielä omana elinaikanamme. Ihmisillä on tapana oppia vasta virheistä.
Talouskasvua ympäristön kustannuksella
Pelkästään viime vuonna maailmassa käytettiin enemmän luonnonvaroja kuin maapallo tuottaa vuodessa.
Eikä tämä suinkaan ollut meidän ensimmäinen kertamme.
Vain hyvin harvat tuntuvat ymmärtävän sen, että vaikka ekologinen kiertokulkumme onkin hyvin joustava, niin lopulta se aina rankaisee tyhmyydestä. Ne jotka ajattelevat, että taloutemme voi kasvaa loputtomiin, ilman ympäristön vakavaa vaurioitumista, ovat väärässä. Kasvava talous revitään aina jostakin.
Onkin hyvin mahdollista, että mikäli me emme itse pyri vähentämään luonnovarojen tuhlaamista, ja estämään niiden keskittymistä pienelle eliitille, niin luonto tulee tekemään sen meidän puolestamme.
Lähde: Uusi Suomi/Martti Asikainen, The Guardian; Kuvat: internet
