Tähän blogiin kirjoitan näkemyksiäni tai muilta omaksumiani ajatuksia.
Asiat joista kirjoitan voivat liittyä aina ammattikirjallisuudesta ödeeman hoitoon.
Luvassa on siis asiallista ja vähemmän asiallista tarinaa??
Sotahistoriaan,-teknologiaan ja muuhun aiheeseen liittyvään olen aukaissut toisen blogin, kuten myös urheilua ja vedonlyöntiä varten omansa. Ne löytyvät linkkiluettelosta oikealta. Eikä siinä vielä kaikki: huumorille on oma sivustonsa!
..... eli KOIRAN Vuotta - jos tuleviin maailman valtiaisiin
eli kiinalaisiin on uskominen!
Koira on yksi kiinalaisista horoskooppimerkeistä. Koiran vuonna syntyneitä pidetään uskomusjärjestelmän mukaan uskollisina, rehellisinä, epäitsekkäinä, touhukkaina, riippumattomina ja velvollisuudentuntoisina.lähde? Saman järjestelmän mukaan heidän itsetuntonsa ei ole paras mahdollinen.lähde?
Koiran vuosi: 12 vuoden välein. mm 1886, 1898, 1910, 1922, 1934, 1946, 1958, 1970, 1982, 1994, 2006, 2018, 2030, 2042... On otettava kuitenkin huomioon että kiinalainen vuosi vaihtuu eri aikaan kuin kansainvälinen.
Kun minä synnyin, 30.1.1966, itsenäinen Suomen Tasavalta oli vajaa viisikymppinen (48v 1kk 24pv). Tänään 6.12.2017 kumpikin on vielä vahvasti elossa. Meikäläinen on lähempänä hunttia kuin syntymää ja Suomi-neito täyttää pyöreät 100 vuotta.
Pienestä Venäjän Keisarikunnan autonomisesta osasta eli Suomen suurruhtinaskunnasta on kasvanut yksi maailman vauraimmista ja vakaimmista maista (ainakin vielä?). Voidaan siis vieläkin sanoa, että on lottovoitto syntyä Suomeen - tai ainakin ässäarpavoitto, tai kolmetoista oikein jalkapallovakiossa!
Oli miten oli; kuitenkin kun katsoo monia muita maita ja järjestelmiä, niin voidaan sanoa että kyllä täällä pohjan perukoilla ollaan kutakuinkin turvassa ja herran kukkarossa.
Onnea 100-vuotiaalle Suomi-neidolle!
ONNEA!
TAPAHTUMIA 100 VUODEN VARRELTA
6.12.1917 Eduskunta hyväksyi oikeiston äänin senaatin itsenäisyysjulistuksen. sekä sen toimet itsenäisyyden vakauttamiseksi.
31.12.1917 Neuvostohallitus tunnusti Suomen itsenäisyyden ja vahvisti sen 4.1.1918.
4.1.1918 Ruotsi ja Tanska antoivat tunnustuksensa.
6.1.1918 Saksa tunnusti Suomen itsenäisyyden ja useimmat Euroopan maat lähiviikkoina tästä.Englanti ja USA halusivat katsoa Suomen olojen vakautumista pitemmelle osana Venäjän ketitystä ja aintoivat tunnustuksensa vasta 1919.
26.1.1918 vasemmisto julistaa kapinan, tavoitteena vallankumous.
28.1.1918 Vapaussota alkaa, kun laillisen hallituksen armeijan ylipäälliköksi nimitetty Mannerheim määräsi aloitettavaksi venäläisten aseistariisunnan Pohjanmaalla. Karjalassa oli aseistariisunta aloitettu ilman ennalta laadittua suunnitelmaa jo 23. tammikuuta. Vapausodasa vastakkain kapinalliset eli punaiset ja hallituksen joukot eli valkoiset.
18.2.1918 ensimmäiset jääkärien pääjoukot palaavat Saksasta suomeen.
5.5.1918 Punaisten viimeinen vastarinta murtuu kymenlaaksossa.
16.5.1918 Mannerheim pitää voitonparaatin Helsingissä.
1919 kieltolaki eli alkoholin myynti- ja anniskelukielto tulee voimaan.
25.7.1919 K.J Stålhberg valitaan Suomen ensimmäiseksi presidentiksi.
1920 Suomen väkiluku on 3 147 000 henkilöä.
20.8-12.9.1920 Suomi osallistuu ensi kertaa itsenäisenä kansakuntana kesäolympilalaisiin Belgian Antwerpenissa. Menestys on huikea, 15 kultaa, 10 hopeaa ja 9 pronssia. Suomi on 4. paras maa. Muuan Paavo Nurmi juoksee 4 kultamitalia.
16.12.1920 Suomi hyväksyttiin Kansainliiton jäseneksi.
14.2.1922 sisäasianministeri Heikki Ritavuori murhataan
1925 R.K Relander presidentiksi
29.5.1926 Suomen Yleisradio perustetaan.
7.9.1929 Kuru-laiva uppoaa Näsijärveen. 136 ihmistä hukkuu.
7.7.1930 Talonpoikaismarssi Senaatintorilla.
1931 P.E.Svinhuvud presidentiksi.
9.2.1932 Eduskunta hyväksyi 9. helmikuuta 1932 uuden alkoholilain. Kieltolaki päättyy.
27.2-6.3.1932 Mäntsälän kapina tapahtuu. Lapuan liikkeen kapina laillista hallitusta vastaan, joka kuitenkin kuihtuu kokoon.
5.4.1932 Valtion viinakaupat avasivat ovensa Suomen kaupungeissa kello 10.00.
1937 K.Kallio valitaan presidentiksi.
1939 kirjailija F.E.Sillanpää saa Nobel-palkinnon.
30.11.1939 Neuvostoliitto hyökkää Suomeen. Talvisota syttyy.
13.3.1940 Talvisota päättyy.
19.12.1940 Kyösti kallio kuolee äkillisesti. Risto Ryti presidentiksi.
25.6.1941 jatkosota Neuvostoliittoa vastaan syntyy.
1.8.1944 Risto Ryti eroaa Presidentin tehtävistä. Marsalkka Mannerheim presidentiksi 4.8.
15.9.1944 Lapin sota syttyy. Saksalaisia ryhdytään karkoittamaan Pohjois-Suomesta.
19.9.1944 välirauhan sopimus solmitaan Neuvostoliiton kanssa. Suomi joutuu luovuttaman suuria maa-alueita mm. Pertsamon ja Karjalan kannaksen. Porkkala joudutaan vuokraamaan sotilasalueeksi. Suomi joutuu maksamaan suuret sotakorvaukset. (nykyrahassa yli 4 miljardia euroa)
27.4.1945 Toinen Maailmansota päättyy Suomen osalta. Viimeiset saksalaiset sotilaat poistuvat Suomen alueelta. Lapin sota päättyy.
1945 A.I.Virtaselle myönnetään kemian Nobel.
1946 J.K.Paasiviki valitaan presidentiksi.
10.2.1947 Pariisin rauhan sopimus allekirjoitetaan.
6.4.1948 YYA-sopimus (sopimus ystävyydestä yhteistoiminnasta ja keskeisestä avunannosta) Neuvostoliiton ja Suomen välillä allekirjoitetaan.
1950 Suomen väkiluku on 4 029 803 henkilöä.
28.1.1951 G.C.E.Mannerheim kuolee.
19.7-3.8.1952 kesäolympialaiset pidetään Helsingissä.
18.9.1952 Viimeinen sotakorvausjuna lähtee Neuvostoliittoon.
14.12.1955 Suomi hyväksytään YK:n jäseneksi.
1956 U.K.Kekkonen valitaan presidentiksi. Paasikivi kuolee 14.12.
1.3.-30.3.1956 Yleislakko pysäyttelee Suomea. 1. ja ainoa yleislakko tähän päivään mennessä!
30.9.1957 Jean Sibelius kuolee.
1.1.1958 ensimmäiset vakinaiset televisiolähetykset alkavat.
30.10.1961 Noottikriisi Neuvostoliiton kanssa
1962 Kekkonen eli UKK valitaan 2.kaudelle.
29.1.1965 Suomen ensimmäinen jäähalli avataan Tampereella.
22.4.1966 Suomen rauhanajan suurin tulipalo Lapinlahdella. 31 ihmistä menehtyy kunnalliskodin palossa.
6.12.1967 Suomi-Neito täyttää pyöreät 50 vuotta.
1968 UKK valitaan 3.kaudelle
1970Suomen väkiluku on 4 598 936 henkilöä.
3.1.1971 suomen ensimmäinen lotto-arvonta, uusi kansallispeli on syntynyt.
1973 tammikuussa UKK valitaan poikkeuslailla 4.kaudelle.
1973 Suomi solmii EEC-vapaakauppasopimuksen.
1975 ETYK-kokous järjestetään Helsingissä. (Euroopan turvallisuus ja yhteistyö konferenssi)
13.4.1976 Lapuan patruuantehtaalla räjähtää. Rauhanajan suurimmassa maa-onnettomuudessa kuolee 40 ihmistä.
1977 Suomen ensimmäinen ydinvoimala otetaan käyttöön Loviisassa .
1978 UKK valitaan 5.kaudelle
1981 lokakuussa Kekkonen joutuu pyytämään eroa presidentin tehtävistä
1982 M.H.Koivisto valitaan presidentiksi.
31.8.1986 UKK kuolee.
1988 Koivisto valitaan toiselle kaudelle.
25.12.1991 Isoveli poistuu. Neuvostoliitto hajoaa.
1994 M.O.K.Ahtisaari valitaan presidentiksi.
28.9.1994 M/S Estonia uppoaa suomen merialueella. 852 ihmistä saa surmansa.
1.1.1995 Suomen EU-jäsenyys astuu voimaan.
1995 Suomi voittaa miesten jääkiekon MM-kultaa.
2000 T.H. Halonen valitaan presidentiksi.
28.2.2002 Suomen markka poistuu käytöstä. Euro-aika alkaa.
2006 Halonen valitaan toiselle kaudelle
2006 Lordi voittaa Euroviisut.
2008 Martti Ahtisaarelle luovutetaan Rauhan Nobel-palkinto.
2011 Persut saavat Jytkyn.
2011 Suomi voittaa Miesten Jääkiekon MM-kisat, "taas"!
5.2.2012 Sauli Väinämö Niinistö valitaan preidentiksi .
2012 Toukokuu Suomi ei voita jääkiekon MM-kultaa, "taaskaan!
31.8.2012 Suomen väkiluku on 5 417 098.
5.12.2012 Viimeinkin joku tajusi!?.....Suomi on taantumassa!?
2013 Tammikuu Yllätys, yllätys, taantuma jatkuu!
2013 Toukokuu Suomi ei voita jääkiekon MM-kultaa, "taaskaan"!
2013 Marraskuu Budjetissa leikataan kaikkea, puolustusmenoista lähtien. Politiikkojen ja johtajien palkkoja ei leikata - ei tietenkään!
31.12.2013 Suomen väkiluku on 5453375
2014 Tammikuu Ei mitään uutta, taantuma jatkuu ja hallitus sekoilee.
2014 Toukokuu No, nyt tuli jääkiekossa hopeaa - Venäjä voitti - tietysti!
2014 Elokuu Putin hermostui - Venäjä asetti tuontikiellon elintarvikkeille - Nyt sitä saa: Putin juustoa.
10.10.2014 Nyt se alkaa - lopullinen köyhyys. Suomen luottoluokitus tippui AAA -> AA+
31.10.2014 Suomen väkiluku on 5472605.
6.12.2014 Suomen Tasavalta - Finlands Republik - 97 vuotta itsenäistä taapertamista!
1.1.2015 Suomen kuntia leikataan: uusia kuntaliitoksia
Lavia → Poriin
Maaninka → Kuopioon
Tarvasjoki → Lietoon
19.4.2015 Suomen 37. eduskuntavaalit. Vaalien voittajat olivat Suomen Keskusta ja Vihreä liitto.
29.5.2015 Presidentti Sauli Niinistö myönsi eron Stubbin hallitukselle ja nimitti Keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän kokoaman uuden hallituksen.
16.9.2015 Yleisradio lähetti televisiossa pääministeri Juha Sipilän puheen, jossa hän käsitteli Suomen taloustilannetta ja pakolaistilannetta ja vetosi työmarkkinaosapuoliin, jotta nämä esittäisivät keinoja hallituksen kaavailemien toimien tilalle.
31.10.2015 Suomen väkiluku on 5489499
2015 Joulukuu Kansa riitelee, hallitus leikkaa ja turvapaikan hakijat tappelee keskenään sekä "etsivät" naisseuraa, AKT uhoaa ja yhteiskuntasopimus raukeaa, mutta elämä Suomenniemellä jatkuu.
6.12.2015 Kaikki haluavat juhlia Suomen 98. synttäreitä: Suomeen arvioidaan tulevan lopulta 35 000 turvapaikanhakijaa vuoden loppuun mennessä.
1.1.2016uusia kuntaliitoksia
Hämeenkoski → Hollolaan.
Jalasjärvi → Kurikkaan.
Köyliö → Säkylään.
Nastola → Lahteen.
5.1.2016 Suomi voitti jääkiekon nuorten maailmanmestaruuden kotikisoissa Venäjää vastaan lukemin 4–3.
26.3.2016 Ylivieskan kirkko tuhoutui tulipalossa täysin.
22.5.2016Taas tuli hoppeetaa! Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut oteltiin Venäjällä. Loppuottelussa Kanada voitti Suomen 2–0.
19.7.2016 Yhden klassikon loppu - tavarataloketju Anttila asetettiin konkurssiin.
5.–21. elokuuta Kesäolympialaiset miteltiin Rio de Janeirossa, Brasiliassa. Suomen urheilusuuruus hiipuu lisää. Mira Potkonen toi ainoan mitalin: pronssi nyrkkeilyssä.
31.10.2016 Suomen väkiluku on 5502284
3.12.2016Kolme ihmistä sai surmansa Imatralla tapahtuneessa ampumavälikohtauksessa.
6.12.2016 Suomen Tasavalta - Finlands Republik - 97 vuotta itsenäistä taapertamista!
18.2.2017 Aki Kaurismäki sai Berliinin elokuvajuhlien parhaan ohjauksen hopeisen karhun elokuvastaan Toivon tuolla puolen.
21.2.2017 Lahdessa alkoi hiihdon MM-kilpailut seitsemännen kerran.
1.3.2017 Samaa sukupuolta olevien avioliitto tuli lailliseksi Suomessa.
1.3.2017 Iivo Niskanen voitti kultaa maastohiihdon maailmanmestaruuskisoissa 15 kilometrin perinteisen tyylin matkalla.
12.5.2017 Suomen tasavallan yhdeksäs presidentti Mauno Koivisto kuoli 93-vuotiaana.
10.6.2017 Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho valittiin Perussuomalaisten uudeksi puheenjohtajaksi Jyväskylässä pidetyssä puoluekokouksessa. 13.6.2017 Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä erosi 22 kansanedustajaa, joista 20 muodosti uuden eduskuntaryhmän Uusi vaihtoehto.
18.8.2017 Kaksi ihmistä kuoli ja kahdeksan loukkaantui puukotuksissa Turussa. Turvapaikanhakija Abderrahman Bouananen tekemiä puukotuksia pidetään ensimmäisenä jihadistipohjalta tehtynä terroriteko Suomessa.
6.9.2017 Eduskunta palasi kesälomalta ja aloitti syysistuntokauden peruskorjatussa eduskuntatalossa kahden vuoden tauon jälkeen.
30.9.2017 Suomen väkiluku on 5509984
26.10.2017 Neljä ihmistä kuoli ja viisi loukkaantui henkilöjunan ja puolustusvoimien maastokuorma-auton törmäyksessä rautatien tasoristeyksessä Raaseporissa. Surmansa saaneista kolme oli varusmiehiä ja yksi junan matkustaja.
15.11.2017 Perussuomalaisista irtautunut Sininen tulevaisuus -puolue merkittiin oikeusministeriön puoluerekisteriin sen saatua kerätyksi vaaditut 5 000 kannattajakorttia. 6.12.2017 Suomen itsenäisyyden satavuotispäivä. Valtioneuvoston kanslia on perustanut Suomi 100 -hankkeen, joka tulee järjestämään juhlatapahtumia.
Huomenna pitäisi suunnistaa töihin ja aloittaa kahdentoista päivän putki yhdellä vapaalla. Kävin siis jo tänään haudalla jättämässä eräälle sotaveteraanille kynttilän Suomen itsenäisyyden sadalle vuodelle, ja tietenkin sille, että hänkin oli osallisena sen yhtenäisen itsenäisyysajan toteutumisessa.
Isäni, Uuno Miettinen, aloitti sotapolkunsa samaan aikaan kun Tuntemattoman sotilaan velikullat.
Löysin hyllystä Suomen rintamamiehet kirjan (1980). Kyseessä on kolmannesta divisioonasta kertova opus. Isäni palveli pääosin Kiestingissä ja siellä Jelettijärven kylällä. Kesällä 1941 urakka alkoi ja loppui 22.11.1944.
3. divisioona oli jatkosodan alussa Pohjois-Pohjanmaan sotilasläänin, johon kuuluivat Oulun ja Raahen suojeluskuntapiirit, perustama Suomen armeijan divisioona. Se liitettiin III armeijakuntaan ja osallistui Operaatio Hopeakettuun ja eteni Uhtualle ja Kiestinkiin. Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana 3. divisioona siirrettiin Karjalankannakselle, jossa se osallistui taisteluihin VT- sekä VKT-linjalla.
3. divisioonan kokonaistappiot sodan aikana olivat kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina yhteensä 10 036 miestä.
Sallan ja Kiestingin alueita.
Maanmittaushallituksen karttapaino, Helsinki 1989.
Suomi on voittanut ringeten maailmanmestaruuden. Suomi voitti varhain sunnuntaiaamuna Suomen aikaa emäntämaa Kanadan toisessa finaalissa lukemin 11–5. Ensimmäinen finaali oli päättynyt Suomen 7–4-voittoon.
Suomen sankarittarena oli erityisesti LapinlahdenLuistin-89:n Anne Pohjola, joka ryöpytti Kanadaa viidellä maalillaan. Suomen maalit olivat muutenkin vahvasti savolaispainotteisia sillä LL-89:n Tiia Halme iski kaksi maalia ja Marjukka Virtakin viimeisteli yhden osuman. Lisäksi Virta saalisti neljä maalisyöttöä.
– Anne Pohjola osoitti tänään, miksi hän on yksi maailman parhaista ringeten pelaajista – ellei paras. Hän teki uskomattoman hienoja maaleja. Kapteeni Virta oli jälleen kerran se ringeten Mark Messier, joka loi uskoa joukkueeseen ja näytti omalla esimerkillään, mihin suuntaan pitää mennä. On hienoa työskennellä tällaisten urheilijoiden kanssa, Suomen päävalmentaja Timo Himberg myhäili Suomen ringetteliiton verkkosivuilla.
– Täytyy sanoa, että ne Annen suoritukset olivat aivan jäätäviä. Jos tekee ratkaisevassa MM-finaalissa viisi maalia, pakko sitä on hehkuttaa. Koko joukkue pelasi aivan loistavasti. Kapteenina en voisi olla ylpeämpi joukkueesta, Marjukka Virta tunnelmoi.
Maailmanmestaruus oli Suomelle toinen perättäinen ja kaikkiaan jo kahdeksas.
Taas tuli kahlattua lisää sisällissodan historiaa. Tällä kertaa oli kierroksessa aihealueeltaan vähän erikoisempi opus. Panssarijunat ja niiden käyttö sodassa ovat olleet minulle aika iso musta-aukko omaksumassani sotahistoriassa. Sisällissotahan oli toisaalta radanvarsisotaa. Autoista ja autoteistä ei vielä huolinut edes puhua, ei vallankaan talvella, jolloin liikkuminen oli paitsi jalkamarssien ja hevoskuljetusten sekä erityisesti junaliikenteen varassa. Punaiset käyttivät panssarijunia vaihtelevalla menestyksellä. Lisäksi venäjältä kävi jokunen juna pyörähtämässä sotanäyttämöllä. Valkoisten panssarijunakalusto oli huomattavasti heikompaa, mutta parani sotasaaliskaluston hankkimisen myötä.
Suomen sisällissodassa käytettyjen panssarijunien määrä on epäselvä, mutta punaisilla oli ilmeisesti ainakin kuusi panssarijunaa. Punaisten junat olivat mukana useissa taisteluissa sodan aikana. Maaliskuun lopulla 1918 panssarijunat 1 ja 3 osallistuivat toimintaan Kangasalan-Messukylän-Suinulan suunnalla, jossa ne törmäsivät toisiinsa vetäytymisvaiheen aikana. Saksan Itämeren divisioonan hyökättyä Vantaalle 11.–14. huhtikuuta panssarijuna toimi näkyvänä osana punaisten puolustusta, samoin kuin kuun loppupuolella Karjalankannaksen alueella.
Tämän teoksen pääosassa on enimmäkseen panssarijuna n:o1 ja sen miehistö.
Punaisten panssarijuna n:o 1 Toijalan asemalla.
Panssarijuna n:o 1:n miehistöä.
Tampereen valtauksen jälkeen valkoisille jäänyt punaisten panssarijuna n:o 3.
Venäläisten aseapuna tullut panssarijuna "Partisaani" valkoisten valtaamana.
Mielestäni kirja oli mielenkiintoinen ja antoi taas uutta ulottuvuutta tietämykseeni Suomen sisällissodasta. Harvemmin tulee muutenkin luetuksi naistutkijan tai kirjailijan historiaan liittyviä kirjoja. Toisaalta luinhan minä Sofi Oksasenkin puhdistuksen, ja sitäkin voi sanoa ainakin osittain historialliseksi romaaniksi. Kirjan oli muuten helppolukuinen ja sain sen runnottua aika nopeasti kannesta kanteen. Kuvamateriaalikin oli mukana, mutta sitä ei ole mielestäni koskaan riittävästi. Varsinaisesti panssarijuniin liittyviä kuvia on varmaankin aika rajallisesti saatavilla.
Ainoa asia joka kirjassa häiritsi oli ihmisten nimien tulva. En aina oikein pysynyt mukana junien miehistön ja muunkaan tarinaan liittyvien ihmisten esille tuonnissa. Pienistä vioista huolimatta kirja oli mielenkiintoinen ja antoi piristävän lisän lukuvalikoimaani.
***************************
PUNAISTEN PANSSARIJUNA 1918
Suomen sisällissodassa punakaarti käytti asetta, jollaista ei ennen ollut näillä main nähty: panssarijunaa. Punakaartin eliittitaistelijoiden miehittämä panssarijuna n:o 1 osallistui sodan tärkeimpiin taisteluihin ympäri Etelä-Suomea. Se nähtiin niin Helsingissä, Tampereella, Lylyssä, Vilppulassa, Orivedellä, Karjaalla, Inkoossa, Riihimäellä, Lahdessa kuin Kouvolassa. Valkoiset pelkäsivät sitä ja punaiset hurrasivat sen puuskuttaessa ohi.
Punaisten panssarijuna 1918 seuraa sisällissodan tapahtumia panssarijunan miesten silmin. He kokevat sodan toiveikkaan alun, verisen käännekohdan ja paniikinomaisen paon vihollisen tieltä. Punaisten huolimattomuus, epäonnistuneet ajoitukset ja silkka huono onni seuraavat toistaan. Silti periksi ei anneta ja puolustaudutaan, vaikka saartorengas kiristyy kaikilla rintamanosilla.
Tietokirjailja Tuija Wetterstrand on tehnyt vuosien arkistotyön kirjaa varten. Tuloksena on vetävä teos, joka koukuttaa lukijansa alusta loppuun. Vaikka sodan lopputulos tiedetään, kirjan loppuratkaisu on yllättävä.
Kävin Iisalmen reissulla katsomassa uuden Tuntemattoman sotilaan. Elokuva oli positiivinen yllätys eli hyvä oli. Taistelukohtaukset oli tehty todella hyvin ja roolijakokin näin ensimmäisellä katsomisella vaikutti hyvältä. Varsinkin Eero Ahon jäätävä suoritus Rokkana oli mainio.
Vanha ”kalusto-expertti” oli erityisesti tyytyväinen siihen, että T-34 panssarin mallit tulivat elokuvassa esiin oikeassa tuotantojärjestyksessä eli ”pitkäputkinen Sotka” oli taistelussa mukana vasta kun oltiin vuodessa 1944. Muita ristiriitaisuuksia elokuvasta pitäisi kuitenkin löytyä erään ystäväni mukaan, mutta ensimmäisellä katselulla en kiinnittänyt käsiaseistukseen paljon huomiota. Pitää sitten ostaa DVD kun kyseinen raina tulee myyntiin ja katsoa uudelleen. Samaan katselukokemukseen ei kuitenkaan pääse kuin elokuvateatterissa.
Tänään tulee kuluneeksi tasan sata vuotta siitä, kun vähemmistökommunistit tekivät Venäjällä onnistuneen vallankaappauksen. Reilu puoli vuotta aiemmin tsaarin kaataneen Venäjän väliaikaisen hallituksen oli nyt vuoro luhistua: pääministeri Aleksandr Kerenski pakeni Ranskaan.
Vallan kaapanneet bolševikit saivat Leninin johdolla pidettyä vallan käsissään. Verettömästä vallankaappauksesta ryhdyttiin puhumaan Lokakuun vallankumouksena – tapahtuma sai myöhemmin Neuvostoliitossa ylleen myyttisen sädekehän.
Venäjän vallankumous tapahtui tasan sata vuotta
sitten. Myöhemmin Marx, Engels ja Lenin nousivat Neuvostoliitossa lähes
myyttiseen asemaan.
LOKAKUUN VALLANKUMOUS
Risteilijä Auroralta ammutut laukaukset aloittivat neuvostohistorian mukaan Lokakuun vallankumouksen 7. marraskuuta 1917.
Lokakuun vallankumous (myös lokakuun suuri sosialistinen vallankumous) oli Venäjällä marraskuussa 1917 tapahtunut vallankumous, jossa sosialistinen bolševikkipuolue syrjäytti Venäjän väliaikaisen hallituksen ja otti vallan työläisneuvostojen nimissä. Tämä johti Neuvosto-Venäjän perustamiseen. Lokakuun vallankumous oli jatkumoa aiemmin samana vuonna tapahtuneelle helmikuun vallankumoukselle, jonka yhteydessä keisarinvalta oli kukistunut, ja ne muodostavat yhdessä Venäjän vallankumouksena tunnetun kokonaisuuden. Lokakuun vallankumouksella tarkoitetaan erityisesti maan pääkaupungissa Pietarissa 6.–8. marraskuuta (juliaanisen kalenterin mukaan 24.–26. lokakuuta) 1917 suoritettua vallankaappausta, mutta vallankumous jatkui sen jälkeen valtataisteluna ja vuosina 1918–1922 käytynä Venäjän sisällissotana, jonka päätteeksi bolševikit saivat vakiinnutettua yksinvaltansa.
Vallankumoustaide oli Neuvostoliitossa valtion virallista taidetta. Tässä Boris Kustodievin maalaus Bolsevikki vuodelta 1920.
Bolševikkien suosio oli kasvanut nopeasti vuoden 1917 aikana, sillä he lupasivat kansalle ”rauhaa, maata ja leipää” ja kaiken vallan siirtämistä neuvostoille, kun taas väliaikainen hallitus menetti suosionsa jatkettuaan tappiollista ensimmäistä maailmansotaa ja viivyteltyään lupaamiaan uudistuksia. Toisin kuin jokseenkin spontaanisti puhjennut helmikuun vallankumous, lokakuun vallankumous oli bolševikkien johdon huolella suunnittelema ja keskitetysti johdettu. Avainhenkilöt olivat bolševikkien johtaja Vladimir Lenin ja Pietarin neuvoston johtaja Lev Trotski, jonka aloitteesta vallankumous suoritettiin samaan aikaan toisen yleisvenäläisen neuvostokongressin kanssa. Vallanvaihdos Pietarissa oli lähes veretön, mutta väliaikaisen hallituksen istuntopaikkana toimineen Talvipalatsin hallinnasta käytiin pienimuotoinen taistelu.
Suomen sisällissodan 1918 historian tutkiminen jatkuu. Viikko sitten sain luetuksi loppuun kirjan ”Kuusi kuolemaantuomittua”.
Olli Korjus selvittää kirjassa millaisia miehiä olivat viimeiset kuusi sisällissodan jälkiselvityksessä teloitettua punaista. Aika hyvin hän tässä onnistuukin.
Nämä kuusi miestä ovat: Kustaa Salminen, Nestori Gylden, Erkki Raide, Kalle Sjögren, Martti Vesa ja Gunnar Mörn.
Kirjassa törmään kuitenkin runsauden pulaan kun päähenkilöiden lisäksi mukaan tulee paljon lisää henkilöitä ja tapahtumia joita kuvataan sivukaupalla.
Itse pidin kuitenkin kirjasta ja se antoi minulle paljon uutta tietoa sisällissodan tapahtumista ja syistä.
Kirja antaa kuitenkin ihan hyvän uuden näkökulman tähän aiheeseen – ainakin minulle.
Kirjassa mainittiin sivujuonteena yksi lapinlahtelainen, joka kaatui Ikaalisissa 26.2.1918. Tämän valkoisten puolella taistelleen nuorukaisen, Reino Puurusen, haudan löysinkin Lapinlahden sankarihautausmaalta. Hän oli ammatiltaan kirjan mukaan kauppa-apulainen tai kauppapalvelija, kuten internetin Sotasurmat tietokannassa hänestä sanotaan. Enempää hänestä ei kerrota. Katsotaan löydänkö tästä ihmisestä tietoja enemmän?
************************************
KUUSI KUOLEMAANTUOMITTUA
Kuuden kuolemaantuomitun karut tarinat kertovat itsenäistyvästä Suomesta
Suomenlinnan päävartiosta vietiin syyskuisena aamuna 1918 kuusi miestä Kustaanmiekan valleille, missä heidät teloitettiin. Miehet oli tuomittu valtiorikosoikeudenkäynneissä kansalaissodan jälkeen. Keitä nämä miehet olivat ja miten he päätyivät teloitusryhmän
eteen?
Kuuden kuolemaantuomitun tarinat avaavat monia näköaloja vuoden 1918 murhenäytelmään. Miesten elämänkohtaloiden kautta lukijalle piirtyy kuva sotaan johtaneesta ajasta eri puolilla punaista Suomea, vähäväkisen kansan elämästä sekä yhteiskunnallisista ristiriidoista, jotka purkautuivat väkivaltana. Keskushenkilöt olivat aktiivisia punaisia, joista osa tuomittiin murhista tai niihin yllyttämisestä, osa tuomittiin”poliittisina”.
Teloitetut olivat kotoisin eri paikkakunnilta, niin maaseudulta kuin kaupungistakin. Osa heidän tarinoistaan kietoutuu tapahtumiin ja paikkoihin, joista ovat kirjoittaneet myös Joel Lehtonen, Väinö Linna ja F. E. Sillanpää.
Olli Korjus esittää Kuudessa kuolemaantuomitussa voimakkaan kuvan itsenäistyvästä Suomesta. Tietokirja perustuu arkistomateriaaliin ja tutkimustietoon, mutta Korjus ei arkaile tuntea myötätuntoa: näkökulma on hävinneiden ja tuhoutuneiden – voittajien kielellä ”roskaväen” – puolella.
Maailman ensimäinen satelliitti Sputnik ammuttiin avaruuteen päivälleen 60 vuotta sitten.
Lokakuun neljäntenä päivänä vuonna 1957 tapahtunut laukaisu oli kirpeä asia Yhdysvalloille, joka jäi avaruuden valloituksessa hopealle.
Teknisenä laitteena Sputnik 1-satellitti ei ollut kummoinenkaan, mutta sillä oli suurvaltojen avaruuskilpailussa erittäin suuri merkitys. Yksi Sputnikin seuraus oli se, että Yhdysvalloissa perustettiin Nasa vuonna 1958.
Sputnik 1-satellitti painoi runsaat 80 kiloa. Se oli halkaisijaltaan vajaan 60 sentin alumiinipallo, jossa oli neljä runsaan kahden metrin antennia. Satelliitissa oli kaksi teholtaan yhden watin radiolähetintä.
Satelliitti, josta tuolloin käytettiin yleisesti nimeä tekokuu, välitti tietoa lämpötilasta.
Sputnikin pääsuunnittelija eli Sergei Koroljev. Satelliitin elinkaari jäi varsin lyhyeksi, sillä se tuhoutui joutuessaan Maan ilmakehään tammikuussa 1958.
Julkaisin alla olevat kaksi pienimuotoista kirjaesittelyä aiemmin IluVon66 at war blogisssani. Yhdistin ne vielä tähänkin blogiin. Olenhan sanonut täällä muutaman sanasen parista muustakin kirjasta aiemmin.
Tässä ovat siis pienet kommentit ja kustantajan tietoja kirjoista Punainen viima ja Viipuri 1918.
Lueskelin tässä taannoin läpi aika nopeaan tahtiin tämän kyseisen
teoksen. Aika vähän olen tutustunut sisällissodan historiaan. Viime
aikoina olen kuitenkin lukenut joitain kirjoja ja internet-kirjoituksia.
Monissa on ollut yhtenä teemana ”lahtarien” eli valkoisten
väkivaltaisuudet. Tässä kirjassa, Punainen Viima, on sitten
toinen näkökulma eli kirjassa keskitytään punaisten väkivaltaan ja
terroriin. Vaikka minulla ei ole mitään syytä epäillä kirjan tietojen
todenperäisyyttä, saattaa jotkin aikalaiskäsitykset olla liioiteltuja.
Tosiasiaa tämä ei kuitenkaan muuta. Itsellänikin on ollut aivan selvää,
että punaisten johtajista ainakin osa oli kovan linjan kannalla. Mallia
otettiin Venäjän bolsevikkien toimintatavoista ja ajatuksista.
Kirjoittajan puolen valinnasta ei tule lukiessa mitään epäselvyyttä.
Kirjailija on selvästikin valkoisten puolella, mutta kuten sanoin, se ei
vaikuta tietojen luotettavuuteen. Liioittelua ja asiayhteydestä
eksymistä saattaa kuitenkin olla.
Netistä löysin paljonkin kirjaa kritisoivia kirjoituksia ja arvosteluja.
Osa kirjoittajista ovat aika selvästi punaisten näkemysten kannattajia.
Kirjassa saattaa olla liioittelua. Koko kansalaissodan, sisällissodan
tai miksi sitä nyt kutsutaankin, omaan tulkintaani se ei vaikuta.
Kommunistit ja vasemmisto lähtivät kapinaan laillista hallitusta
vastaan. Kuten olemme huomanneet historian mukana työläiset saivat
oikeuksiaan läpi demokraattisen järjestelmän avulla. Punaisten voitto
tuossa kapinassa vuonna 1918 olisi johtanut lopulta Suomen liittämiseen
bolsevikkileiriin eli käytännössä olisimme olleet osa Neuvostoliittoa
vuoteen 1991. No – talvisotaa ja jatkosotaa ei olisi sodittu. Näin ja
muutenkin historia olisi muuttunut, mutta kivikkoinen olisi ollut
suomensukuisten tie! Tiedämmehän senkin mitä suurelle osalle
suomalaisille kommunistijohtajille ja tavallisillekin suomalaisille,
jotka muuttivat tai pakenivat Neuvostoliittoon, kävi Stalinin vainoissa
1930-luvulla.
Suosittelen tätä kirjaa historiasta kiinnostuneille, ja muillekin,
laajentamaan näkökulmaa tuohon itsenäisyyden ”alkusekuntien”
kansalliseen katastrofiin. Tietty kriittisyys täytyy jokaisen lukijan
kuitenkin säilyttää tätä(kin) opusta lukiessaan.
****************************
PUNAINEN VIIMA - Punaisten väkivalta 1917-1918
Valtaosin arkisto- ja kirjallisuustutkimuksiin perustuva tietoteos
Punainen viima käsittelee suomalaisten punaisten ja venäläisen sotaväen
Suomessa vuosina 1917 ja 1918 harjoittamaa väkivaltaa. Sen uhreina
menehtyi yli puolitoista tuhatta lähes yksinomaan siviiliväestöön
kuulunutta suomalaista-miestä, naista ja lasta.Kirja antaa käsityksen
niistä olosuhteista, joissa Suomi joutui ensimmäistä kertaa puolustamaan
itsenäisyyttään. Se johdattaa lukijan siihen pelon ilmapiiriin, joka
muodostui maahamme vuonna 1917 aikana ja joka tiivistyi seuraavan vuoden
talvena ja keväänä suoranaiseksi kauhuksi useilla punaisten valtaan
joutuneilla Etelä-Suomen alueilla. Heidän teoistaan eivät järkyttyneet
ainoastaan valkoiseen osapuoleen kuuluneet ja puolueettomat ihmiset,
vaan myös monet punaisiin lukeutuneet suomalaiset, jopa punakaartilaiset
itse.Kirjasta käy ilmi selvä ero aseelliseen voimaan turvautuneen
työväen radikalisoituneen vasemmistosiiven ja parlamentaarisia
toimintatapoja kannattaneiden maltillisten sosiaalidemokraattien
välillä. Moni tavallinen punakaartilainen joutuikin sodan pyörteisiin
ilman, että hänellä olisi ollut muuta syytä liittymiseensä kuin
jokapäiväisenleivän hankkiminen itselleen ja perheelleen.Teos sisältää
kuvatuissa noin kolmessakymmenessä tapahtumassa menehtyneitten uhrien
nimiluettelot. Siinä kerrotaan myös väkivallan tekijöiden nimet, mikäli
ne on saatu selville. Useita tapahtumia ei todennäköisesti ole aiemmin
julkaistu missään. Muutamiin asiakokonaisuuksiin, kuten esimerkiksi
Mommilan kartanon ja Viipurin lääninvankilan verilöylyihin on löytynyt
merkittävää täydentävää tietoa.
Jälleen on yksi Suomen historiaa käsittelevä kirja kahlattu läpi.
Simojoesta kertovan kirjan jälkeen palasin jälleen edellisen kirjan
Punainen Viima kuvailemaan maailmaan eli kansalaissotaan,
sisällissotaan, vapaussotaan, veljessotaan – tai miksi sitä
kutsutaankin. Se riippuu monesti jokaisen henkilökohtaisesta
katsantokannasta.
Olin lukenut Keskisarjalta aikaisemmin yhden kirjan, Tolvajärven
jälkeen – Suurtaistelun ihmisten historia. Pidin hänen tavastaan kertoa
historiallisia tosiasioita kaunokirjallisin keinoin. Samanlainen tyyli
jatkuu myös tässä kirjassa, Viipuri 1918.
Tampere oli tärkein taistelupaikka mutta ei tapahtumapaikkana kun
mittapuuksi asettuu syiden ja seurausten kokonaisuus. Sota alkoi
Viipurista. Viipuri oli punaisen suomen liikennesolmu ja sitkein
hallintokeskus. Vallankumouksen sytyttäneenä piiritettynä vallattuna
puhdistettavana kaupunki joku vaiheita joille on vaikea keksiä kyllin
voimakasta adjektiivia. Kirjan päähenkilöinä kamppailevat viipurilaiset
ja jostakin syystä Viipurin liepeille 1918 paiskautuneet ihmiset, pienet
ja muutamat suuretkin. Keskisarja kuljettaa kirjassaan lukijaa niin
Karjalan rintamalla kuin punaisen Viipurin kaduilla ja kapakoissa.
Punainen viima teoksessa keskityttiin punaiseen terroriin. Keskisarjan
kirjassa punaisen terrorin lisäksi käsitellään valkoisten puhdistuksia .
Viipurissahan tapahtui suomen suurin yksittäinen joukkoteloitus. Noin
200 ihmistä ammuttiin Pyhän Annan kruunun linnoituksen valleilla.
Tapahtumaan liittyi myös etnisen puhdistuksen piirteitä venäläisten
murhaamisen myötä.
Kirjassa seurataan muutamien ihmisten toimia ja kohtaloita noina
kuukausina ja kerrotaan muutenkin heidän historiastaan. Yksi
mielenkiintoinen tapaus on Arbetet-lehden toimittaja Gunnar Mörn. Mies
joka ei sodan missään vaiheessa aseeseen tarttunut teloitettiin
Suomenlinnassa syyskuussa 1918. Uusimmassa työn alla olevassa kirjassa,
Kuusi kuolemantuomittua, hänestä kerrotaan enemmän. Tuosta nyt siis
lukupöydälläni olevasta kirjasta saatan kertoa sanasen sitten myöhemmin.
****************************************
VIIPURI 1918
SBN9789522341877
Sivumäärä380
Julkaisuvuosi2013
Mustavalkoinen kuvitus.
Graafinen suunnittelu: Mika Tuominen
Teemu Keskisarja (s. 1971) on
Suomen luetuimpia historioitsijoita.
Hänen aiheensa ulottuvat muinaisista
seksuaalirikoksista nykypäivän talouteen.
Teoksesta Raaka tie Raatteeseen (2012)
Keskisarja sai UKK-palkinnon ja Kainuun
kirjallisuuspalkinnon. Viipuri 1918 (2013)
oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana.
****************************************
Silmääni pisti kirjaston uusien teosten seasta yllä oleva teos Elias Simojoesta. Tiesin, että kyseinen henkilö oli vaikuttanut myös täällä Savon suunnassa – lähinnä Kiuruvedellä. Kirjahan piti ottaa luettavaksi, ja aika nopeasti sen kahlasikin läpi. Aika vaikea kahlattava oli paikoin kaikkine pohdintoineen ja viittauksineen, mutta kaiken sain lopulta jotenkin sisäistettyä. Uskonmiehen lisäksi tämä erikoinen persoona oli myös heimosoturi ja poliitikko.
Tässä pari viikkoa sitten selvisi, että hoidokkieni joukossa on yksi 1923 syntynyt vanhus jonka kyseinen Simojoki on kastanut. Jututin kyseistä ihmistä ja hän muisti hyvin Simojoen sekä tämän isän. Kertoi, että seurojakin on hänen kotonaan Kiuruvedellä pitänyt. Hyvin muisti noista vanhoista asioista kertoa, vaikka muistisairaille tyypillisen tapaan lähimuistissa on lähinnä yhtä suurta aukkoa.
Wikipediasta kokosin tähän pienen esittelyn Elias Simojoesta. Sen jälkeen on kirjan kustantajan esittely.
**********************************
Lauri Elias Simojoki (vuoteen 1926 Simelius, 28. tammikuuta 1899 Rautio, Keski-Pohjanmaa – 25. tammikuuta 1940 Koirinojanlahti, Laatokka, Impilahti) oli suomalainen kansallismielinen luterilainen pappi, Sinimustat-järjestön puheenjohtaja, Isänmaallisen kansanliikkeen kansanedustaja ja Akateemisen Karjala-Seuran perustajajäsen. Hän osallistui talvisotaan rykmentin pastorina JR39:ssä ja hänet on haudattu Kiuruveden sankarihautaan.
Hänen vanhempansa olivat kappalainen, myöhemmin lääninrovasti Niilo Iisakki Simelius (1864–1925) ja Kristiina Sofia, o.s. Snellman (1861–1946). Äiti oli Juhani Ahon ikuistaman Hellmannin herran J. A. Snellmanin tytär. Elias Simojoki avioitui vuonna 1937 lastentarhanopettaja Anna-Liisa Kotivuoren kanssa. Heidän poikansa Lauri Aunus (s. 1939) oli Kuopiossa historian lehtorina.
Elias Simelius valmistui ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1919. Papiksi hän valmistui Helsingin yliopistosta 1923.
Hän osallistui lyseolaisena luokkatoveriensa Kaarlo Hillilän ja Aaro Pakaslahden kanssa helmikuussa 1918 käytyihin Oulun taisteluihin. Simojoki oli ristiriitainen henkilö. Hän oli samaan aikaan huumorintajuinen ja pidetty Kiuruveden seurakunnan pappi, mutta myös kiihkeä aatteenmies, joka osallistui sekä Suomen sisällissotaan, Aunuksen retkeen, Karjalan vapaustaisteluun 1921[3] että suomalaisten vasemmistolaisten kyydityksiin. Inkerin, Vienan ja Aunuksen kansojen kohtalot 1920- ja 1930-luvun Neuvostoliitossa olivat hänen kirkossa pitämiensä rukousten toistuvana aiheena. Suur-Suomi oli hänen poliittisen toimintansa johtotähti. Simojoki syytti Mannerheimia tämän Vienan kansalle antaman lupauksen (ns. Miekkavala) pettämisestä. Simojoki kirjoitti Mannerheimille:
”Sen testamentin vaatimukset olisitte voineet silloin kirjoittaa meidän pistimiemme kärjillä ja silloin ne olisivat voineet toteutua. Mutta Te ette tehneet sitä sillä Te olitte ritari, joka pistitte aikanaan miekkanne tuppeen jättäen hallitusvallan tehtäväksi Vapaussodan kentällä sanellun testamentin täyttämisen. Me kaikki liiankin katkerasti tiedämme kuinka siinä kävi.”
Simojoki osallistui Viron äärioikeiston vapsien vallankaappausyritykseen Viron yksinvaltiasta Konstantin Pätsiä vastaan.
Tehtyjen kotietsintöjen yhteydessä tuli esille Simojoen Jaakko Virkkuselle 15. kesäkuuta 1935 kirjoittama kirje. Kirje koski Sinimusta-lehden saamaa painokannetta lehden herjattua Neuvostoliiton ulkoministeriä Litvinovia. Kirjeessä todettiin:
”Oikeusministerin ruotsalaispiiska on sivaltanut vasten kasvojani, mutta hänen paikkansa on oleva Petsamon Heinäsaarien keskitysleirillä, jossa hän kerran Sasun, Eeron ja muiden matelijoiden kanssa viettää loppuikänsä linnunsontaa keräten ja vapisten kuunnellen Sinimustien tahdikkaita askelia vartiotulien ääreltä.”
Kun talvisota syttyi, Elias Simojoki ilmoittautui vapaaehtoisena rintamalle. Hän kaatui Impilahden Konnunsaarella Koirinojan jäällä ollessaan lopettamassa haavoittunutta hevosta, joka makasi rintamalinjojen välissä. Hevosta ei ollut onnistuttu lopettamaan suomalaisten tai neuvostoliittolaisten joukkojen puolelta, jolloin Simojoki hiihti hevosen viereen, lopetti sen pistoolilla ja joutui neuvostoliittolaisten konekiväärin ampumaksi.
Tampereen vapaudenpatsaan ja Lahden sankaripatsaan mallina oli nuori Elias Simelius. Molemmat teokset ovat kuvanveistäjä Viktor Janssonin käsialaa. Patsaat valmistuivat samaan aikaan ja paljastettiin 1921
********************************** MUSTAN LIPUN ALLA - Elias Simojoen elämä ja utopia
Äärioikeistolaisen papin tarina avaa suomalaisen fasismin syntyhistoriaa.Akateemisen Karjala-Seuran perustaja, fasistisen IKL:n nuorisojohtaja, sisällissodan valkoinen veteraani – Elias Simojoki (1899–1940) oli kiihkeä äärioikeistolainen.Mustan lipun alla kuvaa ääriajattelun syntyä erään sotien välisen ajan näkyvimmän poliittisen hahmon kautta. Jo lukiolaispoikana Simojoki osallistui sisällissotaan ja Itä-Karjalan heimosotaretkeen. 1920-luvun Suomi oli sodan runtelema epävakaa valtio, jota Simojoki aatetovereineen yritti yhtenäistää ryssävihalla ja Suur-Suomi-unelmilla. Syntyi opiskelijajärjestö Akateeminen Karjala-Seura ja myöhemmin Isänmaallinen Kansanliike, suomalaisen fasismin keskeisin organisaatio. IKL:n kansanedustajana ja karismaattisena nuorisojohtajana Simojoki lietsoi uskonnollista ja kansallista herätystä 1930-luvulla. Hän oli aina valmis ajamaan ideologiaansa myös väkivallalla.Mustan lipun alla -teos piirtää kuvan jyrkästä ja traagisesta hahmosta, joka eli uskonnon ja äärinationalismin ristipaineessa. Yksilön kuvauksesta teos laajenee kertomukseksi luterilaisen uskon, rasismin ja fasismin epäpyhästä kolminaisuudesta.VTT Miika Siironen (s. 1973) on poliittiseen historiaan erikoistunut tutkija. Hän on aiemmin kirjoittanut teoksen Valkoiset – vapaussodan perintö (2012).
Kirjailija:
Miika Siironen
Alaotsikko:
Elias Simojoen elämä ja utopia
Kieli:
suomi
Julkaistu:
2017-01
