Kansantaiteilija kuoli kymmenen vuotta sitten.
Helmikuun 19. päivänä vuonna 1950 Juankoskella syntynyt Juice Leskinen kuoli 56-vuotiaana 24. marraskuuta 2006.
Laulaja-lauluntekijänä, sanoittajana, runoilijana ja kansantaiteilijana tunnettu mies oli viralliselta nimeltään vuoteen 2006 asti Pauli Matti Juhani Leskinen. Hän muutti viralliseksi nimekseen Juhani Juice Leskinen vain vähän ennen kuolemaansa.
Leskinen oli suomalainen laulaja-lauluntekijä, sanoittaja, runoilija ja kansantaiteilija. Tämän ohella hän toimi muun muassa kääntäjänä ja kolumnistina. Häntä on kutsuttu ”suomalaisen pop-musiikin kulmakiveksi” ja ”suomalaisen rock-musiikin isähahmoksi”.
Leskisen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Marilyn”, ”Syksyn sävel”, ”Viidestoista yö”, ”Musta aurinko nousee”, ”Kaksoiselämää” ja ”Norjalainen villapaita”. Hänen suosionsa oli suurimmillaan 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa, jolloin syntyivät kolmen Tauko-levyn sarja ja Ajan henki. Levylistoilla menestyi hyvin myös vuonna 1986 ilmestynyt albumi Yölento. Leskisen levyjä on myyty yhteensä yli puoli miljoonaa kappaletta.
Leskisen kirjallinen tuotanto käsittää runoja, lastenkirjallisuutta, henkilöhistoriaa, suomennoksia ja moninaisia kirjoituksia eri lehdissä ja antologioissa. Yhteensä hän julkaisi kaksitoista runokokoelmaa, neljä lastenkirjaa ja neljä muuta teosta. Vuonna 1994 julkaistu Äeti oli ensimmäinen kriitikoitakin miellyttänyt runoteos, ja myös postuumisti julkaistu Kosket sai hyvän vastaanoton.
Tässäpä oli muualta lainattuja tietoja ja muuta lätinää. Antaa musiikin puhua puolestaan – Juicen sanoin, joihin meikäläisen on helppo yhtyä: ”Toiset täällä uppoo filosofiaan, minä paskalle tulen ja haisemaan, ja raavin pallejain, raavin pallejain....”.
Siinäpä oli joitakin musiikkinäytteitä. Juice ei enää uusia sanoita, saatika sävellä. Onneksi näitä Leskisen tekeleitä kuitenkin riittää kuitenkin vielä roppakaupalla kuultavaksi – ja olen vielä löytänyt ennen kuulemattomiakin kappaleita.
Vielä lopuksi Juicen sanoin: ”Hän on kunnon mies, niinhän jokainen on, läpikäytyään krematorion. Hän oli kunnon mies, hän ei puhunut mitään, paitsi minä en rupea puheita pitään”.
