SPUTNIK 60 VUOTTA

Maailman ensimäinen satelliitti Sputnik ammuttiin avaruuteen päivälleen 60 vuotta sitten.
Lokakuun neljäntenä päivänä vuonna 1957 tapahtunut laukaisu oli kirpeä asia Yhdysvalloille, joka jäi avaruuden valloituksessa hopealle.

Teknisenä laitteena Sputnik 1-satellitti ei ollut kummoinenkaan, mutta sillä oli suurvaltojen avaruuskilpailussa erittäin suuri merkitys. Yksi Sputnikin seuraus oli se, että Yhdysvalloissa perustettiin Nasa vuonna 1958.

Sputnik 1-satellitti painoi runsaat 80 kiloa. Se oli halkaisijaltaan vajaan 60 sentin alumiinipallo, jossa oli  neljä runsaan kahden metrin antennia. Satelliitissa oli kaksi teholtaan yhden watin radiolähetintä.

Satelliitti, josta tuolloin käytettiin yleisesti nimeä tekokuu, välitti tietoa lämpötilasta. 

Sputnikin pääsuunnittelija eli Sergei Koroljev. Satelliitin elinkaari jäi varsin lyhyeksi, sillä se tuhoutui joutuessaan Maan ilmakehään tammikuussa 1958.

Kaksi kirjaa Kansalaissodasta 1918

Julkaisin alla olevat kaksi pienimuotoista kirjaesittelyä aiemmin IluVon66 at war blogisssani. Yhdistin ne vielä tähänkin blogiin. Olenhan sanonut täällä muutaman sanasen parista muustakin kirjasta aiemmin.

Tässä ovat siis pienet kommentit ja kustantajan tietoja kirjoista Punainen viima ja Viipuri 1918.

****************************

PUNAINEN VIIMA

Lueskelin tässä taannoin läpi aika nopeaan tahtiin tämän kyseisen teoksen. Aika vähän olen tutustunut sisällissodan historiaan. Viime aikoina olen kuitenkin lukenut joitain kirjoja ja internet-kirjoituksia. Monissa on ollut yhtenä teemana ”lahtarien” eli valkoisten väkivaltaisuudet. Tässä kirjassa, Punainen Viima, on sitten toinen näkökulma eli kirjassa keskitytään punaisten väkivaltaan ja terroriin. Vaikka minulla ei ole mitään syytä epäillä kirjan tietojen todenperäisyyttä, saattaa jotkin aikalaiskäsitykset olla liioiteltuja. Tosiasiaa tämä ei kuitenkaan muuta. Itsellänikin on ollut aivan selvää, että punaisten johtajista ainakin osa oli kovan linjan kannalla. Mallia otettiin Venäjän bolsevikkien toimintatavoista ja ajatuksista.

Kirjoittajan puolen valinnasta ei tule lukiessa mitään epäselvyyttä. Kirjailija on selvästikin valkoisten puolella, mutta kuten sanoin, se ei vaikuta tietojen luotettavuuteen. Liioittelua ja asiayhteydestä eksymistä saattaa kuitenkin olla.

Netistä löysin paljonkin kirjaa kritisoivia kirjoituksia ja arvosteluja. Osa kirjoittajista ovat aika selvästi punaisten näkemysten kannattajia. Kirjassa saattaa olla liioittelua. Koko kansalaissodan, sisällissodan tai miksi sitä nyt kutsutaankin, omaan tulkintaani se ei vaikuta. Kommunistit ja vasemmisto lähtivät kapinaan laillista hallitusta vastaan. Kuten olemme huomanneet historian mukana työläiset saivat oikeuksiaan läpi demokraattisen järjestelmän avulla. Punaisten voitto tuossa kapinassa vuonna 1918 olisi johtanut lopulta Suomen liittämiseen bolsevikkileiriin eli käytännössä olisimme olleet osa Neuvostoliittoa vuoteen 1991. No – talvisotaa ja jatkosotaa ei olisi sodittu. Näin ja muutenkin historia olisi muuttunut, mutta kivikkoinen olisi ollut suomensukuisten tie! Tiedämmehän senkin mitä suurelle osalle suomalaisille kommunistijohtajille ja tavallisillekin suomalaisille, jotka muuttivat tai pakenivat Neuvostoliittoon, kävi Stalinin vainoissa 1930-luvulla.

Suosittelen tätä kirjaa historiasta kiinnostuneille, ja muillekin, laajentamaan näkökulmaa tuohon itsenäisyyden ”alkusekuntien” kansalliseen katastrofiin. Tietty kriittisyys täytyy jokaisen lukijan kuitenkin säilyttää tätä(kin) opusta lukiessaan.

****************************

PUNAINEN VIIMA - Punaisten väkivalta 1917-1918

Valtaosin arkisto- ja kirjallisuustutkimuksiin perustuva tietoteos Punainen viima käsittelee suomalaisten punaisten ja venäläisen sotaväen Suomessa vuosina 1917 ja 1918 harjoittamaa väkivaltaa. Sen uhreina menehtyi yli puolitoista tuhatta lähes yksinomaan siviiliväestöön kuulunutta suomalaista-miestä, naista ja lasta.Kirja antaa käsityksen niistä olosuhteista, joissa Suomi joutui ensimmäistä kertaa puolustamaan itsenäisyyttään. Se johdattaa lukijan siihen pelon ilmapiiriin, joka muodostui maahamme vuonna 1917 aikana ja joka tiivistyi seuraavan vuoden talvena ja keväänä suoranaiseksi kauhuksi useilla punaisten valtaan joutuneilla Etelä-Suomen alueilla. Heidän teoistaan eivät järkyttyneet ainoastaan valkoiseen osapuoleen kuuluneet ja puolueettomat ihmiset, vaan myös monet punaisiin lukeutuneet suomalaiset, jopa punakaartilaiset itse.Kirjasta käy ilmi selvä ero aseelliseen voimaan turvautuneen työväen radikalisoituneen vasemmistosiiven ja parlamentaarisia toimintatapoja kannattaneiden maltillisten sosiaalidemokraattien välillä. Moni tavallinen punakaartilainen joutuikin sodan pyörteisiin ilman, että hänellä olisi ollut muuta syytä liittymiseensä kuin jokapäiväisenleivän hankkiminen itselleen ja perheelleen.Teos sisältää kuvatuissa noin kolmessakymmenessä tapahtumassa menehtyneitten uhrien nimiluettelot. Siinä kerrotaan myös väkivallan tekijöiden nimet, mikäli ne on saatu selville. Useita tapahtumia ei todennäköisesti ole aiemmin julkaistu missään. Muutamiin asiakokonaisuuksiin, kuten esimerkiksi Mommilan kartanon ja Viipurin lääninvankilan verilöylyihin on löytynyt merkittävää täydentävää tietoa.

    Kirjailija:

    Pentti Pylkkö

    Alaotsikko:

    Punaisten väkivalta 1917-1918

    Kieli:

    suomi

    Julkaistu:

    2016-01 

    ISBN:

    9789529378418

    Kustantaja:

    Paleijan kirja

    Sivumäärä:

    301

    Paino:

    842 grammaa 

****************************

VIIPURI 1918

Jälleen on  yksi Suomen historiaa käsittelevä kirja kahlattu läpi.

Simojoesta kertovan kirjan jälkeen palasin jälleen edellisen kirjan Punainen Viima kuvailemaan maailmaan eli kansalaissotaan, sisällissotaan, vapaussotaan, veljessotaan – tai miksi sitä kutsutaankin. Se riippuu monesti jokaisen henkilökohtaisesta katsantokannasta.

Olin lukenut Keskisarjalta aikaisemmin yhden kirjan,  Tolvajärven jälkeen – Suurtaistelun ihmisten historia. Pidin hänen tavastaan kertoa historiallisia tosiasioita kaunokirjallisin keinoin. Samanlainen tyyli jatkuu myös tässä kirjassa, Viipuri 1918.

Tampere oli tärkein taistelupaikka mutta ei tapahtumapaikkana kun mittapuuksi asettuu syiden ja seurausten kokonaisuus. Sota alkoi Viipurista. Viipuri oli punaisen suomen liikennesolmu ja sitkein hallintokeskus. Vallankumouksen sytyttäneenä piiritettynä vallattuna puhdistettavana kaupunki joku vaiheita joille on vaikea keksiä kyllin voimakasta adjektiivia. Kirjan päähenkilöinä kamppailevat viipurilaiset ja jostakin syystä Viipurin liepeille 1918 paiskautuneet ihmiset, pienet ja muutamat suuretkin. Keskisarja kuljettaa kirjassaan lukijaa niin Karjalan rintamalla kuin punaisen Viipurin kaduilla ja kapakoissa.

Punainen viima teoksessa keskityttiin  punaiseen terroriin.  Keskisarjan kirjassa punaisen terrorin lisäksi käsitellään valkoisten puhdistuksia . Viipurissahan tapahtui suomen suurin yksittäinen joukkoteloitus. Noin 200 ihmistä ammuttiin Pyhän Annan kruunun linnoituksen valleilla. Tapahtumaan liittyi myös etnisen puhdistuksen piirteitä venäläisten murhaamisen myötä.

Kirjassa seurataan muutamien ihmisten toimia ja kohtaloita noina kuukausina ja kerrotaan muutenkin heidän historiastaan.  Yksi mielenkiintoinen tapaus on Arbetet-lehden toimittaja Gunnar Mörn. Mies joka ei sodan missään vaiheessa aseeseen tarttunut  teloitettiin Suomenlinnassa syyskuussa 1918. Uusimmassa työn alla olevassa kirjassa, Kuusi kuolemantuomittua, hänestä kerrotaan enemmän. Tuosta nyt siis lukupöydälläni olevasta kirjasta saatan kertoa sanasen sitten myöhemmin.

****************************************

VIIPURI 1918

SBN 9789522341877

Sivumäärä 380

Julkaisuvuosi 2013

Mustavalkoinen kuvitus.
Graafinen suunnittelu: Mika Tuominen

Teemu Keskisarja (s. 1971) on Suomen luetuimpia historioitsijoita. Hänen aiheensa ulottuvat muinaisista seksuaalirikoksista nykypäivän talouteen. Teoksesta Raaka tie Raatteeseen (2012) Keskisarja sai UKK-palkinnon ja Kainuun kirjallisuuspalkinnon. Viipuri 1918 (2013) oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana.


****************************************