Olin aikaisemmin lukenut läpi kaikki Waltarin historialliset romaanit. Toisaalta niistäkin viimeisimmän kahlaamisesta taitaa tulla jo ainakin 20 vuotta. Mitään muuta ”Mika-sedän” tuotantoa en ole lukenut – en edes Palmu romaaneja. Waltarin käsikirjoittamia näytelmiä tai elokuvia on lähes kaikki meistä kuitenkin katsonut vuosien varrella: komisario Palmu- leffat, Vieras mies tuli taloon, Miljoonavaillinki, Tule takaisin Gabriel, Kuriton sukupolvi jne.
Aloitin nyt kesän aikana muiden kuin historiallisten teosten kahlaamisen Waltarin esikoisteoksella, Suuri illusiooni. Sen ahmittuani siirryin suoraan Waltarin itsensä kolmesta erillisestä romaanista kokoamaansa kirjaan – ISÄSTA POIKAAN.
Kirja on siis kirjailijan lyhennelmä kolmesta kirjastaan ja täten jaettu trilogiaksi.
Suvun tarina alkaa illasta jolloin Elias Kustaanpojan täytyy jättää kotinsa maalla ja lähteä Helsinkiin tienaamaan elantoansa. Trilogian toinen osa kuvaa Eliaan toisen pojan Toivon elämää ja opiskeluja ja myös hänen painiaan uskonnollisten kysymysten parissa. Kirjasarjan päättää Toivon pojan Juhanin tarina.
Kirjassa oli mielenkiintoista suvun tarina lisäksi kuvaus yhteiskunnan muuttumisesta. Kirja on oikeastaan myös läpileikkaus Suomen historiasta. Kirjan lopussa on paljon kuvia vanhanajan Helsingistä.
Itse tykkäsin kirjasta, vaikkakin lukemiseen meni aika paljon aikaa, kun ehdin tai jaksoin välillä lukea vain muutaman sivun kerrallaan sekä jouduin välillä miettimään tekstin ja vanhanaikaisen kielen merkitystä. Jotkin sivistyssanat mietityttivät myös, sekä samalla yritin googlata tapahtumien korreloitumista kyseisen ajan Suomen ja Helsingin historiaan.
***************************************
ISÄSTÄ POIKAAN
Kirjailija:
Mika Waltari
Alaotsikko:
romaani kolmen sukupolven Helsingistä
Kieli:
suomi
Julkaistu:
2008-01
***************************************
