ELIAS SIMOJOKI

Silmääni pisti kirjaston uusien teosten seasta yllä oleva teos Elias Simojoesta. Tiesin, että kyseinen henkilö oli vaikuttanut myös täällä Savon suunnassa – lähinnä Kiuruvedellä. Kirjahan piti ottaa luettavaksi, ja aika nopeasti sen kahlasikin läpi. Aika vaikea kahlattava oli paikoin kaikkine pohdintoineen ja viittauksineen, mutta kaiken sain lopulta jotenkin sisäistettyä. Uskonmiehen lisäksi tämä erikoinen persoona oli myös heimosoturi ja poliitikko.

Tässä pari viikkoa sitten selvisi, että hoidokkieni joukossa on yksi 1923 syntynyt vanhus jonka kyseinen Simojoki on kastanut. Jututin kyseistä ihmistä ja hän muisti hyvin Simojoen sekä tämän isän. Kertoi, että seurojakin on hänen kotonaan Kiuruvedellä pitänyt. Hyvin muisti noista vanhoista asioista kertoa, vaikka muistisairaille tyypillisen tapaan lähimuistissa on lähinnä yhtä suurta aukkoa.

Wikipediasta kokosin tähän pienen esittelyn Elias Simojoesta. Sen jälkeen on kirjan kustantajan esittely.

**********************************

Lauri Elias Simojoki (vuoteen 1926 Simelius, 28. tammikuuta 1899 Rautio, Keski-Pohjanmaa – 25. tammikuuta 1940 Koirinojanlahti, Laatokka, Impilahti) oli suomalainen kansallismielinen luterilainen pappi, Sinimustat-järjestön puheenjohtaja, Isänmaallisen kansanliikkeen kansanedustaja ja Akateemisen Karjala-Seuran perustajajäsen. Hän osallistui talvisotaan rykmentin pastorina JR39:ssä ja hänet on haudattu Kiuruveden sankarihautaan.

Hänen vanhempansa olivat kappalainen, myöhemmin lääninrovasti Niilo Iisakki Simelius (1864–1925) ja Kristiina Sofia, o.s. Snellman (1861–1946). Äiti oli Juhani Ahon ikuistaman Hellmannin herran J. A. Snellmanin tytär. Elias Simojoki avioitui vuonna 1937 lastentarhanopettaja Anna-Liisa Kotivuoren kanssa. Heidän poikansa Lauri Aunus (s. 1939) oli Kuopiossa historian lehtorina.

Elias Simelius valmistui ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1919. Papiksi hän valmistui Helsingin yliopistosta 1923.

Hän osallistui lyseolaisena luokkatoveriensa Kaarlo Hillilän ja Aaro Pakaslahden kanssa helmikuussa 1918 käytyihin Oulun taisteluihin. Simojoki oli ristiriitainen henkilö. Hän oli samaan aikaan huumorintajuinen ja pidetty Kiuruveden seurakunnan pappi, mutta myös kiihkeä aatteenmies, joka osallistui sekä Suomen sisällissotaan, Aunuksen retkeen, Karjalan vapaustaisteluun 1921[3] että suomalaisten vasemmistolaisten kyydityksiin. Inkerin, Vienan ja Aunuksen kansojen kohtalot 1920- ja 1930-luvun Neuvostoliitossa olivat hänen kirkossa pitämiensä rukousten toistuvana aiheena. Suur-Suomi oli hänen poliittisen toimintansa johtotähti. Simojoki syytti Mannerheimia tämän Vienan kansalle antaman lupauksen (ns. Miekkavala) pettämisestä. Simojoki kirjoitti Mannerheimille:

    ”Sen testamentin vaatimukset olisitte voineet silloin kirjoittaa meidän pistimiemme kärjillä ja silloin ne olisivat voineet toteutua. Mutta Te ette tehneet sitä sillä Te olitte ritari, joka pistitte aikanaan miekkanne tuppeen jättäen hallitusvallan tehtäväksi Vapaussodan kentällä sanellun testamentin täyttämisen. Me kaikki liiankin katkerasti tiedämme kuinka siinä kävi.”

Simojoki osallistui Viron äärioikeiston vapsien vallankaappausyritykseen Viron yksinvaltiasta Konstantin Pätsiä vastaan.

Tehtyjen kotietsintöjen yhteydessä tuli esille Simojoen Jaakko Virkkuselle 15. kesäkuuta 1935 kirjoittama kirje. Kirje koski Sinimusta-lehden saamaa painokannetta lehden herjattua Neuvostoliiton ulkoministeriä Litvinovia. Kirjeessä todettiin:

    ”Oikeusministerin ruotsalaispiiska on sivaltanut vasten kasvojani, mutta hänen paikkansa on oleva Petsamon Heinäsaarien keskitysleirillä, jossa hän kerran Sasun, Eeron ja muiden matelijoiden kanssa viettää loppuikänsä linnunsontaa keräten ja vapisten kuunnellen Sinimustien tahdikkaita askelia vartiotulien ääreltä.”

Kun talvisota syttyi, Elias Simojoki ilmoittautui vapaaehtoisena rintamalle. Hän kaatui Impilahden Konnunsaarella Koirinojan jäällä ollessaan lopettamassa haavoittunutta hevosta, joka makasi rintamalinjojen välissä. Hevosta ei ollut onnistuttu lopettamaan suomalaisten tai neuvostoliittolaisten joukkojen puolelta, jolloin Simojoki hiihti hevosen viereen, lopetti sen pistoolilla ja joutui neuvostoliittolaisten konekiväärin ampumaksi.

Tampereen vapaudenpatsaan ja Lahden sankaripatsaan mallina oli nuori Elias Simelius. Molemmat teokset ovat kuvanveistäjä Viktor Janssonin käsialaa. Patsaat valmistuivat samaan aikaan ja paljastettiin 1921

**********************************

MUSTAN LIPUN ALLA - Elias Simojoen elämä ja utopia

Äärioikeistolaisen papin tarina avaa suomalaisen fasismin syntyhistoriaa.Akateemisen Karjala-Seuran perustaja, fasistisen IKL:n nuorisojohtaja, sisällissodan valkoinen veteraani – Elias Simojoki (1899–1940) oli kiihkeä äärioikeistolainen.Mustan lipun alla kuvaa ääriajattelun syntyä erään sotien välisen ajan näkyvimmän poliittisen hahmon kautta. Jo lukiolaispoikana Simojoki osallistui sisällissotaan ja Itä-Karjalan heimosotaretkeen. 1920-luvun Suomi oli sodan runtelema epävakaa valtio, jota Simojoki aatetovereineen yritti yhtenäistää ryssävihalla ja Suur-Suomi-unelmilla. Syntyi opiskelijajärjestö Akateeminen Karjala-Seura ja myöhemmin Isänmaallinen Kansanliike, suomalaisen fasismin keskeisin organisaatio. IKL:n kansanedustajana ja karismaattisena nuorisojohtajana Simojoki lietsoi uskonnollista ja kansallista herätystä 1930-luvulla. Hän oli aina valmis ajamaan ideologiaansa myös väkivallalla.Mustan lipun alla -teos piirtää kuvan jyrkästä ja traagisesta hahmosta, joka eli uskonnon ja äärinationalismin ristipaineessa. Yksilön kuvauksesta teos laajenee kertomukseksi luterilaisen uskon, rasismin ja fasismin epäpyhästä kolminaisuudesta.VTT Miika Siironen (s. 1973) on poliittiseen historiaan erikoistunut tutkija. Hän on aiemmin kirjoittanut teoksen Valkoiset – vapaussodan perintö (2012).


    Kirjailija:
    Miika Siironen
    Alaotsikko:
    Elias Simojoen elämä ja utopia
    Kieli:
    suomi
    Julkaistu:
    2017-01

    ISBN:
    9789523003163
    Kustantaja:
    Atena

    Sivumäärä:
    328
    Paino:
    585 grammaa

VUOROTYÖ

Vuorotyö voi olla henkisesti ja ruumiillisesti todella rankkaa. Varsinkin yövuorot voivat olla todella hankalia - kuten tuosta alhaalta huomaatte.

En ole ollut yli vuoteen yövuorossa - nyt olin. EI taida sopia mulle. Heräsin äsken! Pitäisi allekirjoittaa yksi sopimus ja viedä se kävelyreissulla postiin. Mikähän on kun en näe mitään - missä on mun kynä? 

No..mutta leikki sikseen. Oli minulla oikeatakin asiaa. Alla olevan datan olin kerännyt terveyskirjastosta.

Epäsäännöllinen työaika ja vuorotyö

Ihminen on päiväeläin, ja elimistön biologisten rytmien säätely olettaa, että ihminen valvoo valoisana vuorokaudenaikana ja nukkuu öisin. Suomessa noin 25 prosenttia työllisistä tekee vuorotyötä tai noudattaa hyvin epäsäännöllisiä työaikoja. Epäsäännöllistä työaikaa tekevien suhteellinen osuus todennäköisesti lisääntyy työvoiman absoluuttisen lukumäärän pienentyessä.

Vuorotyöhön liittyviä sairauksia

Vuorotyöhön liittyviä terveydellisiä haittoja on tutkittu runsaasti, ja voidaan sanoa, että keskimäärin pitkään jatkuva vuorotyö on jossain määrin terveysriski. Ihmisten erot ovat suuria, ja joillekin vuorotyö soveltuu hyvin ilman merkittäviä terveyshaittoja. Heilläkin tosin yötyöhön liittyy lisääntynyt virheiden vaara väsymyksen ja tarkkaavuuden huononemisen takia.

Raskaana olevan naislääkärin ennenaikaisen synnytyksen riski on kaksinkertainen, ja raskausmyrkytyksen vaara (ks. «Raskauden aikainen verenpaineen nousu»1) on vuorotyötä tekevillä päivystävillä naislääkäreillä myös kaksinkertainen verrokkeihin verrattuna. Myös masennusoireet ovat yleisiä vuorotyöntekijöillä: tutkimusten mukaan vuoden aikana noin kolmannes vuorotyöntekijöistä on kärsinyt masennusoireista yli viiden kuukauden ajan.

Vatsavaivat ovat yleisiä, ja suomalaisten tutkimusten mukaan vuorotyöläisillä on tavallista suurempi vaara sairastua sepelvaltimotautiin «Sepelvaltimotauti»2. Myös rintasyövän esiintymisen ja vuorotyön välillä on esitetty olevan yhteys.

Muita vuorotyön haittoja

Yötyö on kaikkien tutkimusten mukaan haitallista, ja se on monen sairauden ja myös ennenaikaisen kuoleman riskitekijä. Muun vuorotyön vaikutus on epäselvempi. Vaihtelevat löydökset selittynevät muun muassa yksilöllisillä eroilla. Toiset ihmiset sopeutuvat selvästi paremmin vuorotyöhön kuin toiset, jolloin myös haitat ovat erilaisia.

Yleisiä haittoja ovat väsymys, nukahtamisvaikeudet, katkonainen yöuni ja lyhyt vuorokautinen uni etenkin yövuorojen jälkeen. Vireystaso on kaikilla ihmisillä matalimmillaan aamuyön tunteina. Tähän liittyen myös työtapaturmien, liikenneonnettomuuksien ja erilaisten virhesuoritusten määrä on selvästi suurempi aamuyön tunteina verrattuna päivätyöhön. Yi 17 tunnin yhtämittainen valvominen heikentää älyllistä suorituskykyä yhtä paljon kuin noin 0,5 promillen humala. Vuorokauden (24 t) valvominen vastaa noin yhden promillen humalaa.

Vuorotyön haitalliset terveysvaikutukset voivat selittyä monella tavoin. Tärkeintä lienee unen ja vuorokausirytmien häiriintyminen. Kolmivuorotyötä tekevällä pääunijakson pituus lyhenee noin kahdella tunnilla yövuorojen jälkeen nukuttaessa ennen ensimmäisiä varhaisia aamuvuoroja. Pitkään jatkunut riittämätön ja huonolaatuinen uni on ilmeisesti tärkein syy masentuneisuuteen ja sairauksiin. Lisäksi vuorotyöhön liittyy monia muita tekijöitä, kuten ravitsemukselliset tekijät ja vaikutus sosiaaliseen elämään. Kaikki nämä liittyvät toisiinsa.

Miten yötyöhön ja vuorotyöhön liittyviä haittoja voidaan ehkäistä?

Työterveyslaitos on julkaissut oppaan terveistä työajoista, jossa vuorotyötä on käsitelty laajalti. Seuraavista toimenpiteistä on todettu olevan hyötyä:

•     Säännöllisen kolmivuorotyön tulisi kiertää myötäpäivään, eli aamut–illat–yöt–vapaat.
•     Vuorojaksojen tulisi olla lyhyitä, esimerkiksi aamu–aamu–ilta–ilta–yö–yö–vapaa–vapaa–vapaa–vapaa–aamu–aamu.
•     Varataan riittävästi aikaa nukkua vuorojen välillä ja riittävästi vapaa-aikaa palautumiseen.
•     Vältetään iltavuoroja seuraavia aikaisia aamuvuoroja (pätkäöitä).
•     Nukutaan enemmän vapaapäivinä ja iltavuorojen jälkeen.
•     Nukutaan lyhyet päiväunet iltapäivällä tai illalla ennen yövuoroa.
•     Vältetään raskaita aterioita ja nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja yövuorossa, koska ne väsyttävät.
•     Vältetään liiallista kahvin juontia yövuoron lopussa lähellä töistä pääsyä, koska se vaikeuttaa edelleen nukkumista aamupäivällä työn jälkeen.
•     Vältetään töiden alkamista liian aikaisin aamulla, mikäli työntekijä on selvästi iltatyyppinen.
•     Huolehditaan riittävästä liikunnasta.
•     Painonhallinta ja terveellinen ravitsemus
•     Vältetään omalla autolla ajamista yli 17–24 tunnin valvomisen jälkeen.
•     Hyvin toimiva työterveydenhuolto: muiden sairauksien tunnistaminen ja hoito

Ergonomisen vuorotyön kriteereitä

1. Peräkkäisiä yövuoroja on vain yksi tai kaksi kerrallaan.

2. Aamu- tai iltavuoroja on peräkkäin enintään kolme.

3. Kahden peräkkäisen työvuoron väli on yli 11 tuntia.

4. Kello 6 tai aiemmin alkavia aamuvuoroja on korkeintaan kerran viikossa.

5. Peräkkäisiä työpäiviä on enintään kuusi.

6. Jakson viimeisen yövuoron jälkeen on vähintään kaksi vapaapäivää. Jaksoa yövuoro – aamuvuoro tulee välttää.

7. Ei yksittäisiä vapaapäiviä (esim. yö–vapaa–yö).

8. Ei yksittäisiä työpäiviä (esim. aamu–vapaa–ilta–vapaa–yö).

9. Pitkiä työvuoroja (yli 8 tuntia) tulee harkita vain, jos pitkä vuoro sopii työn luonteeseen ja kuormittavuuteen, tauotus on riittävää ja vuorojen väliin jää tarpeeksi aikaa.

10. Pyritään välttämään jatkuvaa yötyötä. Jatkuva yötyö on vapaaehtoista.

11. Viikonlopputyötä on enintään kerran kuukaudessa.

12. Sovitaan etukäteen, miten mahdollisista muutoksista työvuoroissa ilmoitetaan ja miten muutokset korvataan.

13. Työntekijät voivat vaikuttaa omiin työaikoihinsa ja käytettäviin vuorotyöjärjestelmiin.

Lyhyiden nokosten nukkuminen

Väsynyt ihminen saattaa nukahtaa yllättäen ilman että on siitä itse tietoinen. Joissain työtehtävissä nukahtamisella voi olla vakavia seurauksia. Kun väsymys alkaa työssä tuntua voimakkaalle, on syytä pitää tauko ja jaloitella, tuulettaa työtila tai jutella työkaverin kanssa. Tauko ei kuitenkaan poista uneliaisuutta kuin hetkeksi ja siksi on tärkeää etsiä vireyden ylläpitämiseksi pitkävaikutteisempia keinoja.

Nokoset parantavat vireyttä ja suorituskykyä. Nokosten vaikutus riippuu ajoituksesta. Sekä ennen yövuoroa että yövuoron aikana otetut nokoset parantavat vireyttä, vaikka päivävuoron tasolle vireys ei niiden avulla nouse. Ennen ensimmäistä yövuoroa tulisi aina pyrkiä ottamaan 1–2 tunnin nokoset. Yövuorossa jo 10–20 minuutin nokoset parantavat työsuoritusta.

Yövuoron jälkeen nukkuminen

Yövuoron jälkeen nukkuminen on tärkeää. Päivällä nukkuminen edellyttää normaalia parempaa nukkumisympäristöä. Yötyöntekijän kannattaakin tarkistaa, että seuraavat asiat ovat kunnossa:

•     Perhe ymmärtää, että yövuoron jälkeen nukkuminen on tärkeää. Perheellisten kannattaa hankkia seinäkalenteri, johon on merkitty vanhempien yövuorot. Kalenterista lapset näkevät, milloin koulusta tullessa täytyy olla hiljaa, radiota ei saa soittaa eikä kavereita kutsua.
•     Nukkumisympäristö on rauhallinen, viileähkö ja pimeä.
•     Silmälaput ja korvatulpat ovat monille tärkeä apu.
•     Puhelimet ovat poissa päältä.
•     Ennen nukkumaanmenoa ei kannata juoda paljoa, sillä täysi rakko herättää helposti.
•     Unilääkkeitä tulee käyttää vain poikkeustapauksissa. Melatoniinia (pimeähormonia) ei tulisi käyttää aamulla, koska se sotkee elimistön normaalia melatoniinin eritystä. Mikäli melatoniinia halutaan käyttää vuorotyön tekijällä, tulisi se ajoittaa aina iltaan, jotta melatoniinin huippu asettuisi noin keskiyöhön.

Sopeutuminen vuorotyöhön on yksilöllistä

Iltatyyppiset (illanvirkut) sopeutuvat paremmin yövuoroihin kuin aamuvirkut ihmiset. Vastaavasti aamuvirkut sopeutuvat paremmin aikaisiin aamuvuoroihin. Teini-iässä suuri osa nuorista on iltatyyppisiä. Ikääntyessä ihmiset muuttuvat enemmän aamutyyppisiksi ja herääminen aikaisin aamulla on helpompaa. Toisaalta ikääntyessä kyky sopeutua epäsäännöllisiin työaikoihin ja etenkin yövuoroihin huononee. Myös nukkuminen yövuoron jälkeen on vanhemmilla ihmisillä vaikeampaa kuin nuorilla.

Näyttää siltä, että sopeutuminen vuorotyöhön ja etenkin yötyöhön alkaa heiketä useimmilla ihmisillä noin 45. ikävuoden jälkeen. Aamu-iltatyyppisyydestä samoin kuin luonnollisesta unen tarpeesta yli kolmasosa selittyy geneettisesti.

KELIAKIAA JA KIRKKOA

Maanantaina 4.9. oli kaunis syyspäivä. Vapaapäivän kunniaksi pistäydyin Iisalmessa asioimassa, syömässä ja etsimässä hautapaikkaa. 

Paikallisessa Rossossa pääsin firman Facebook-sivuilla tämän viikon "kansikuvapojaksi".

Vatsa täynnä oli hyvä miettiä hengellisiä asioita ja suuntasimme Prisman ohi Kirkkotielle.

Käytiin Iisalmen vanhankirkon hautausmaalla etsimässä yhtä Helsingistä keväällä siirretyn ihmisen hautapaikkaa. Sieltähän se sitten löytyi. On tämä Kustaa Aadolfin kirkon vieressä oleva hautausmaa kauniilla paikalla veden äärellä. Hieno paikka olisi Miettisen pojan tuolla maata. Mitenkähän tuonne pääsisi ”mätänemään” - pitäisikö muuttaa Iisalmeen? No...märkäneminen taitaa jäädä väliin, koska minut poltetaan kun aika koittaa, ja täten matojen ja mikrobien juhlat jäävät pitämättä meikäläisen kustannuksella!

KUSTAA AADOLFIN KIRKKO

Kustaa Aadolfin kirkko on jo kolmas kirkko samalla niemellä. Se valmistui v. 1779 ja on vanhin Pohjois-Savon nykyisistä kirkkorakennuksista.

Kirkon rakentamiseen saatiin piirustukset Tukholmasta ja rakennusmestarina ollut Simon Jylkkä-Silvén eli Jylhä (1747–1798) Kalajoelta noudatti niitä tarkkaan. Kustaa Aadolfin kirkko oli kirkonrakentaja, rakennusmestari Silvénin ensimmäisiä kirkkoja. Rakennustarvikkeet koottiin yhteisesti ja rakentamiseen osallistuivat myös mäkitupalaiset, torpparit ja loiset. 

Kirkkoherra Johan Lagus vihki kirkon 15.3.1780. Kirkon pääoven yläpuolelle kiinnitettiin taulu, johon merkittiin kirkon rakentamisvuosi ja hallitsijan nimi. Taulu on nykyään Kuopion kulttuurihistoriallisessa museossa. Kirkko maalattiin v. 1794 keltaiseksi.

Kirkko haluttiin nimetä kruununperillisen, Kustaa Aadolfin mukaan ja nimen käytölle saatiin hallitsijan hyväksyminen myöhemmin syksyllä. Ehtona oli, että seurakunta ei käyttäisi sitä aiheena jonkun lisäanomuksen esittämiseen. 

Tässä kirkossa ovat suorittaneet pappispalvelusta mm. piispoiksi nousseet R.V. Frosterus, Y.A. Vallinmaa ja Paavo Kortekangas. Sakaristossa ovat kirkkoherrojen kuvat maalauksina, uusimpana on valmistunut v. 1998 taiteilija Oso Heickelin maalaamana kirkkoherra Heikki Riihijärven muotokuva. 

Useita remontteja

Kustaa Aadolfin kirkko on kustavilaistyylinen, ja ajan tyylistä kertovat mm. kirkon pyörökaari-ikkunat. V. 1817 kirkko maalattiin punamullalla, mutta kesällä 1842 ulkoseinät maalattiin keltaiseksi ja nurkat sekä kattolistat valkoiseksi.

Kirkon kustavilaistyyliä muutettiin ankeammaksi, yksinkertaisemmaksi ja harmaammaksi arkkitehti Frans Sjöströmin suunnittelemassa 100-vuotiskorjauksessa v.1876-79 ajan hengen mukaan. Tuolloin peitettiin lehtereitä kiertävät maalaukset. Kirkkosalin holvi, lehterit, ovet, ikkunat ja kiinteä sisustus uusittiin kokonaan. Kirkon keskitornin yläosaan tehtiin kapea, korkea huippu. Vuonna 1899 kirkko tehtiin lämmitettäväksi ns. Gurney-uuneilla, joita sijoitettiin yksi jokaiseen ristivarteen.

Kirkon alkuperää lähellä oleva kustavilaistyyli palautui v. 1927 toteutetussa seurakunnan 300-vuotisjuhlaan tehdyssä korjauksissa, jonka suunnitteli arkkitehti Rafael Blomstedt. Kaminalämmitys vaihdettiin kaloriferilämmitykseen, jossa lämpö johdettiin kanavia pitkin kirkkoon.

Myöhemmistä korjauksista voidaan mainita kirkon sähköistäminen ja sen lämmitystavan muutos kuumailmapuhalluslämmitykseksi vuonna 1962. Nykyisin kirkko on kaukolämmössä.

Kirkon sisämaalaus uusittiin vuonna 1968 ja sakaristo sisustettiin ja järjesteltiin uudelleen vuonna 1985. Pikkusakaristo varattiin morsiushuoneeksi ja sen yhteyteen tehtiin saniteettitilat ja keittokomero. Nykyisin pikkusakaristo toimii pienenä keittiötilana.

SYKSYN ALUN REMPPAA

Olen monesti väittänyt, ettei minulla olisi elämää. Onpa hyvinkin – tänään alkoi vapaat, ja mitenkä sitä voisi paremmin viettää kauniilla säällä kun ängetä itsensä talon alle. Piti laittaa vähän eristettä ja tehdä ”lautalattiaa” tavaran säilytystä varten. Helppo homma muuten, mutta oli aika ahdasta kun ei pystynyt edes kunnolla istumaan. Eikä meinannut löytää minkäänlaista työasentoa. Minnekä sitä itsensä huomenna yrittäisi tunkea?