Sinkku maksaa elämisestä ENEMMÄN

Yksin asuva maksaa parisuhteessa olevaa enemmän asumisesta, matkustelusta, autoilusta, syömisestä - lähes kaikesta.

Iltalehden juttu osoitteessa: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013050616964614_uu.shtml 

Tämä Iltalehden juttu motivoi minut laittamaan ilmoituksen kaikille mahdollisille parinetsintä- ja sinkkupalstoille!

Tämmösen laitoin. Eiks ookkin hyvä?

Hei! 

Kaljuhko, pers’aukinen juoppo etsii RIKASTA naista melkein tositarkoituksella. Harrastan urheilua ja elokuvakulttuuria. Tarkemmin sanoen löhöilen sohvalla suolikaasuja päästellen ja tuijotan lätkää telkkarista, sekä tiiraan aikuisviihdettä netistä. Otathan pian yhteyttä. Kopio varallisuustodistuksesta tai tiliotteesta parantaa mahdollisuuksiasi kun valitsen sadoista vaihtoehdoista.

Rakkain Terveisin 

IluVon66

Olen ihan VARMA, että tärppää ennen helluntaita! Vanha sanonta sanookin: "Jos heila helluntaina, niin AIDS adventtina!".

  KYLLÄ LÄHTEE!

 

 

Rakas, sinusta on tullut pullukka!

Näinä päivinä pyörii televisiossa jos jonkinlaista tosi-TV formaattia. On Big Brotheria, Viidakon tähtösiä,  Selviytyjiä yms. On monenlaista ja moneen menoon. Itse en moisia ihmetyksiä juurikaan seuraa. Tietenkin olen ohimennen vilkaissut, mutta aika nopeasti on kanava vaihtunut toiseksi tai toosa pamahtanut kiinni. Varsinkin Big Brotherin viiden minuutin seuraaminen meinasi tuhota jo viimeisetkin kaksi jäljellä olevaa aivosolua.

Jokin aika huomasin ohjelmistossa uuden hökötyksen – Rakas, sinusta on tullut pullukka!
Kyseistä ohjelmaa en ole vielä kertaakaan edes vilkaissut, ja tuskin paljon vilkuilenkaan.

Kuitenkin tuli mieleen, että jo minunkin tuntemissani huusholleissa moinen lausahdus vaimoväelle aiheuttaa vähintään kolmannen maailmansodan lentävine lautasineen.

Oikeastaan kyseisen lausahduksen jälkeen olisikin jo uuden ohjelmaformaatin aika: 

Rakas, sinusta on tullut raato!

Pitäisiköhän ruveta kehittämään tosi-TV:tä?... ja miksikäs ei – Saanen esitellä:

HAUSKAA VAPPUA!

Muistakaa myös, että Vappu on työtätekevien juhla!

SIIS....

KUOLONTÄHTEÄ EI RAKENNETA

Amerikassa kaikki on mahdollista

Yhdysvalloissa on  kerätty kansalaisadressi Kuolontähden rakentamista varten. Kuolontähti on Tähtien sota- elokuvissa esiintynyt pienen kuun kokoinen avaruusasema, joka valtavan laserin avulla voi räjäyttää kokonaisia planeettoja.

Adressin sanamuoto on seuraavanlainen:

Keskittämällä kaikki puolustusresurssimme Kuolemantähden kaltaiseen ylivoimaiseen avaruusasemaan ja sen asejärjestelmään hallitus voi luoda runsaasti työpaikkoja niin rakentamisen , suunnittelemisen ja avaruustutkimuksen alueella sekä lisäksi vahvistaa kansallista puolustusta.

Yhdysvaltojen kansalaisaloitejärjestelmässä Valkoisen talon on vastattava kaikkiin kansalaisten verkossa tekemiin adresseihin, jos niissä on yli 25 000 allekirjoitusta. Adressin allekirjoitti 34 435 henkeä.

Valkoinen talo ei kuitenkaan pitänyt ehdotusta hyvänä. Tiede- ja avaruusosaston johtaja Paul Shawcross vastasi ehdotukseen ja perusteli ehdotuksen hylkäämistä kolmella pääkohdalla:

1. Hinta: Kuolemantähden rakentaminen maksaa Lehigh’n kauppatieteiden yliopiston laskelmien perusteella noin 852 000 biljoonaa dollaria, eli noin 642 000 000 000 000 000 euroa.
2. Yhdysvaltain hallinto ei tue planeettojen räjäyttelemistä.
3. Rakenteellinen heikkous: Miksi rakentaa erittäin kallis Kuolemantähti, jossa on rakenteellinen virhe, jonka avulla vain yksi hävittäjä voi sen tuhota?

Shawcross myös muistuttaa vastauksessaan Kuolemantähden olevan mitätön verrattuna Voimaan. Sen rakentamista voidaan pitää myös melkoisena logistisena haasteena: jos oletetaan, että aseman läpimitta oli 140 kilometriä, kuluisi sen valmistamiseen nykyisellä Maan teräksen tuotantotahdilla 833 300 vuotta.

STALININ KUOLEMASTA 60 VUOTTA

Yksi historian suurimmista hahmoista, Josif Stalin alias Josif Dzhugasvili, kuoli maaliskuussa 60 vuotta sitten. Stalin menehtyi aivoverenvuotoon 5. maaliskuuta kello 21.50.

Josif Stalinin ruumis laitettiin julkisesti esille Moskovassa neljäksi päiväksi maaliskuussa 1953.

Tällä Neuvostoliiton johtajalla oli monta lempi- ja salanimeä: Isä Aurinkoinen, Joe-setä, Koba jne.
Harva on onnistunut huiputtamaan historiaa yhtä täydellisesti kuin Josif Vissarionovits Dzhugasvili.

Liki kolmenkymmenen vuoden ajan jättiläismäinen valtio heräsi Stalinin nimi huulillaan.

Josif Stalinin valtakaudella tavalliset ihmiset menettivät henkensä. On arvioitu, että näitä uhreja olisi 20 miljoonaa. Toisaalta hän on vieläkin osalle venäläisistä vahva ja kunnioitettu johtaja. Mies joka teollisti Neuvostoliiton ja johti valtion voittoon Natsi-Saksasta Suuressa isänmaalisessa sodassa (Великая Отечественная война).

Josif Stalin (Josif Vissarionovitš Džugašvili)

Иосиф Сталин   (Иосиф Виссарио́нович Джугашви́ли)

18. joulukuuta 1878 Gori, Tbilisin kuvernementti, Venäjän keisarikunta 

– 5. maaliskuuta 1953 Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto)

Ohessa pieni historiallinen katsaus Stalinin ajalta.

STALININ VUODET

Varhaiset vuodet 

Stalin vuonna 1910

1878

Josif Dzhugasvili syntyy 18.joulukuuta Gorin kaupungissa Gruusiassa, nykyisessä Georgiassa. Hänen isänsä Besarion (Beso) on suutari, äiti Jekaterina (Keke) työskentelee myöhemmin ompelijana. Isä muuttaa liikkeensä kaaduttua Tbilisiin tehdastyöläiseksi.

  

1894

Muuttaa Tbilisiin opiskellakseen papiksi. Opinnot jäävät kesken vuonna 1899 ja Josif kiinostuu vasemmistolaisista maanalaisista liikkeistä.

1901

Toimii Tbilisissä ja Bakussa Venjän maanalaisen sosiaalidemokraattisen puolueen tehtävissä.

1902

Stalinin ensimmäinen vangitseminen ja karkotus Siperiaan

1903

Puoluehajaannus sosiaalidemokraateissa, Josi valitsee Leninin bolsevikit.

1904

Ensimmäinen pako Siperiasta.

1905

Komentaa bolsevikkien sotilasyksikköä Gruusiassa Venäjän ensimmisen vallankumouksen aikana. Tapaa Leninin Tampereella.

1906

Naimisiin Jekaterina (Kato) Svanidzen kanssa. Höyrylaiva Tsgrevits Giorgin kaappaus Mustallamerellä.

1907

Ensimmäinen poika Jakov syntyy. Osallistuu puoluekokoukseen Lontoossa. Tbilisin suuri raharyöstö. Jekaterina kuolee todennäköisesti lavantautiin tai pilkkukuumeeseen.

1908

Vangitaan ja tuomitaan karkotukseen Pohjois-Venäjälle.

1909

Toinen pako.

1910

Vangitaan taas. karkotukseen Pohjois-Venäjälle.

1911

Avioton poika Konstantin. Pakenee karkoituksesta.

1912

Siirtyy Pietariin. Vangitaan ja lähetetään Siperiaan, josta pakenee saman tien. Matkustaa tapaamaan Leniniä Krakovaan ja sieltä Wieniin kirjoittamaan Marxismia ja kansalliskysymystä. Alkaa näihin aikoihin käyttää nimeä Stalin.

1913

Vangitaan ja lähetetään Siperiaan. Aloittaa karkotuksessa suhteen nuoren Lidija Pereprygian kanssa. Kaksi lasta, joista Aleksandr jaa henkiin. Hänestä tulee myöhemmin postinkantaja.

1917

Helmikuun vallankumous. Palaa karkotuksesta. Osallistuu lokakuun vallankumoukseen.

Ensin katuu tsaari, sitten bolsevikit ottavat vallan väliaikaiselta hallitukselta.

 1921

Lenin ottaa käyttöön uuden talouspolitiikan (NEP), joka sallii osittaisen markkinoiden paluun sotakommunismin jälkeen.

1924

Lenin Kuolee

Vallan vuodet

Neuvostovaltion valtias työskentelee.

1925

Trotski syrjäytetään sotakomissaarinpaikalta. Stalinin asema vahvistuu

1928

Trotski karkotetaan Alma-Ataan. Ensimmäinen viisi-vuotissuunnitelma, teollistaminen alkaa. Maaseudulla kollektivisointi, joka johtaa varakkaampien talonpoikien, kulakkien, karkotuksiin. Sekasorto johtaa nälänhätään.

1929

Trotski karkotetaan Neuvostoliitosta.

1933

Hitler nousee valtoaan Saksassa, josta tulee Neuvostoliiton vihollinen.

1934

Leningradin puoluejohtaja Sergei Kirov murhataan. Kehitys kohti suuria puhdistuksia alkaa. 1930-luvun puolivälissä elintaso kohoaa Neuvostoliitossa. Suuria rakennustöitä, joista osa toteutetaan vankityövoimalla. kulttuurissa siirrytään sosialistiseen realismiin.

 1936-1938

Suuret puhdistukset. Terrori keskittyy kommunistisen puolueen jäseniin ja etnisiin ryhmiin, mm. suomalaisiin, saksalaisiin ja puolalaisiin. Suuri osa upseeristosta surmataan. Espanjan sisällissodassa Neuvostoliitto tukee tasavaltalaisia.

1939-40

Neuvostojoukot ottavat menestyksekkäästi yhteen Japanin kanssa Mantsuriassa. Maailmansota alkaa. Molotov-Ribbentropin sopimus Saksan ja Neuvostoliiton välillä. Neuvostojoukot miehittävät itäisen Puolan. Suomen talvisota. Neuvostoliitto miehittää Baltian maat. Stalin murhauttaa Trotskin meksikossa.

1941

Saksa liittolaisineen hyökkää Neuvostoliittoon. Eteneminen pysäytetään vaivoin suurtaistelussa Moskovan edustalla. Leningradin piiritys alkaa  Yhdysvallat mukaan sotaan

1942.

Saksalasiset yhä niskan päällä. Stalingradin taistelu alkaa.

1943

Stalingradin taistelu päättyy Neuvostoliiton voittoon. Kurskin suuri panssaritaistelu. Saksalaisten vetäytyminen alkaa. Teheranin konferenssissa Stalin, Churchill ja Roosevelt sopivat sotastrategiasta.

1944

Neuvostojoukot vapauttavat Leningradin. Suomi irtautuu sodasta. Puna-armeija Puolassa. Normandian maihinnousu.

1945

Jaltan konferenssissa päätetään Euroopan jaosta sodanjälkeen. Neuvostoliitto valtaa Berliinin, Saksa antautuu. Roosevelt kuolee, Stalin tapaa Trumanin ja Churchillin Potsdamissa. Neuvostoliitto julistaa sodan Japanille. Yhdysvallat pudottaa atomipommit ja Japani antautuu.

1947-47

Kylmä sota Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä alkaa, kun Neuvostoliiton miehittämät Itä-Euroopan maat muuttuvat kommunistisiksi. Neuvostoliitossa kansalaiset kärsivät nälänhädästä.

1949

”Leningradin juttu”, uusi puhdistusten aalto. Vallankumous Kiinassa. Neuvostoliiton ensimmäinen ydinpommi.

1950 Korean sota. Neuvostoliitto tukee Kiinaa ja Pohjois-Koreaa Yhdysvaltoja vastaan.

1952”Lääkärien salaliitto”, Stalin suunnittelee uutta puhdistusta, mahdollisena kohteena juutalaiset. hanke jää kesken.

1953

Stalin kuolee 5.maaliskuuta.

Neuvostoliiton kaksi suurta 1920 -luvulla.

Lenin ja Stalin.

 Stalinin puhe 7.marraskuuta 1941

(Tekstissä käytetyt lähteet: Stalin/Edvard Radzinski, Stalin-60 vuotta/Iltasanomat(historialiite); Kuvat:Internet; Video:Youtube)

Suomen vähiten vaikutusvaltaiset ihmiset

Mediassa puhutaan ja tehdään listoja vaikutusvallasta. Kenellä on vaikutusvaltaa milloin missäkin - politiikassa, urheilussa jne. Näistä henkilöistä tehdään listoja ja niitä julkaistaan lehdissä ja internetissä.

Sattuipa maaliskuun puolivälissä silmiini Hesarin NYT-liitteen piristävä artikkeli, jossa oli listattu 15 vähiten vaikutusvaltaa omaavaa henkilöä Suomessa. Tämän listan voi kyllä käsittää ihan selvänä v.....una. Se ei ainakaan minua haittaa - haittaako listattuja? - WHO CARES! Siispä kopsasin tuon listan blogiini.

Saanko esitellä: Suomen vähiten vaikutusvaltaiset ihmiset!
by NYT-liite.


15. Maria Kaisa Aula, lapsiasiavaltuutettu

Kaikki Suomessa asti tietävät, mitä lapsiasiavaltuutettu Venäjällä tekee: Pavel Astahov on kansainvälinen julkkis, joka puolustaa verissä päin jokaista venäläistä lasta missä tahansa maailman kolkassa.
Entä mitä tekee Suomen lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula?­ Hän ei ratkaise mitään asioi­ta, eikä ylipäätään päätä mistään.
Hänen pitäisi kuulemma olla lapsen äänen vahvistaja. Siis jonkinlainen leijonaemo.
Silti hänen tehtävänsä on vain seurailla lasten aseman kehittymistä Suomessa – yleisellä tasolla. Sitten hän voi antaa lausuntoja.
Periaatteessa hän työskentelee­ sosiaali­- ja terveysministeriön yhteydessä, mutta ministeriö ei ohjaa hänen toimintaansa. Sitä ei ohjaa kukaan.
Eikä kenelläkään ole velvollisuutta noudattaa hänen neuvojaan.
Virkapaikan hän sai kuitenkin Jyväskylästä, jotta pääsee sinne kätevästi kotoaan Viitasaarelta.

14. Esa Saarinen, filosofi


Filosofi Esa Saarinen, punktohtori, oli Suomen akateemisen maailman kenties näkyvin julkkis­hahmo 1970-luvun lopulta 1990-luvun alkuun.
Sitten hän katosi lähes kokonaan.
Mitä Saarinen on tehnyt 20 viime vuoden ajan?
Ainakin hän on pitänyt 39 kertaa viikon kukoistusseminaarin Pafok­sessa, joka on lomakohde Kyproksella. Jos jälkipolvet Saarisen jostain muistavat, ja mikseivät muistaisi, niin Pafoksen seminaareista.
Siellä monen suomalaisen pk-yrityksen kirjanpito-osaston keski­johto on löytänyt sisältään – ­räjähdysvoimaa!
Saarinen on professori. Se on merkittävä akateeminen asema. Mutta harva tietää, missä hän toimii?
Ainakaan Saarinen ei ole aivan siellä, minne hän alun perin tähtäsi. Hän pyrki Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian apulaisprofessoriksi, mutta päätyi Teknilliseen korkeakouluun eli nykyiseen Aalto-yliopistoon. Siellä hän on ollut vuodesta 2002 professorina.
Ja missäkö? Systeemiälyn tutkimusryhmässä. Hän on sen johtaja. Tai jos tarkkoja ollaan, ryhmän johtajista se toinen.
Mutta päättää silti ihan itse, ketkä pääsevät hänen kanssaan hipelöimään sisäistä sankariaan Pafokseen.

13. Helena Lindgren, laulaja


Helena Lindgren, Frank Papan sisko, Jorma Uotisen eksä. Siis se, jolle soitettiin ennen vanhaan iltapäivälehdistä, kun Janina Fryn (os. Frostell) tai Lola Wallin­kosken (os. Odusoga) rinnat eivät ehtineet viikonloppu­numeron kansikuvauksiin. Hele­nalla oli silloin valtaa päättää, suostuuko kuvauksiin vai ei, eikä hän ole koskaan empinyt heittää ihokastaan nurkkaan.
Helena Lindgren on käyttänyt riisuutumisvaltaansa myös julkkis-Diilissä.
Helenan alastomuudessa on toki syvempikin substanssi: hän on Suomen Madonna, vanhenemisen esikuva. Se tarkoittaa yli 50-vuotiasta naista, jonka päätyönä on koettaa näyttää 35-vuotiaalta.
Suomen virallisena vanhana hyvinsäilyneenä naisena Helena Lindgrenin velvollisuus on jakaa kauneusvinkkejä. Helena läiskyttää illoin aamuin kasvoilleen jääkylmää vettä.
Helena on kuulemma joskus myös laulanut jazzia jonkin hotellin aulabaarissa.

12. Renny Harlin, elokuvaohjaaja


Miehemme Hollywoodissa, Renny Harlin, saavutti kaupallis­taiteellisen huippunsa 20 vuotta sitten.
Vuonna 1993 valmistui toimintaelokuva Cliffhanger. Teos muistetaan lähinnä siitä, että se viivytti Sylvester Stallonen katoa­mista elokuvahistoriaan usealla vuodella.
Hetken näytti siltä, että härmäläinenkin voi onnistua maailman kovimmin kilpaillulla alalla.
Harlin sai jopa naiduksi Oscar-palkitun näyttelijän, Geena Davisin.
Kaivohuoneella järjestettiin Renny ja Geena Gaala. Aikalaistodistusten mukaan Renny äänsi vaimonsa nimen tilaisuudessa ”geena”.
Sitten Harlin antoi Davisille pääosan sadan miljoonan dollarin merirosvospektaakkelissa Kurkunleikkaajien saari (1995). Elokuva noteerattiin Guinnessin ennätysten kirjassa. Se oli lipputuloilla mitattuna kaikkien aikojen suurin floppi.
Tuotantoyhtiö kaatui, ja Harlin syöksyi takaisin pikkupeluriksi.
Ja niin suomalaiset ovat saaneet totutella yhä huonompiin Harlin-elokuviin.
Sille on syynsä. Kun hänen kaltaisensa jättää viestin Steven Spielbergin tai George Clooneyn puhelinvastaajaan ja kertoo halustaan yhteistyöhön, soittoon ei vastata.

11. Risto Uimonen, puheenjohtaja


Entinen päätoimittaja, Julkisen sanan neuvoston JSN:n puheenjohtaja Risto Uimonen on uransa ajan keskittynyt julkisuuden henkilöiden imagonrakennukseen. Eniten omaansa.
Uimonen rakastaa pönöttää itseensä tyytyväisenä julkisuudessa. Mieluiten ­televisiossa.
Oma julkisuus oli hetken uhattuna, kun hän joutui jättämään päätoimittajan tehtävät. Mutta JSN eli kustantajien­ ja toimittajien itsesäätelyelin tarjosi eläkeläiselle paikan päästä lausumaan mediassa mielipiteitä mediasta. Eikä Uimonen ole jättänyt mahdollisuutta käyttämättä.
Samalla hän on ottanut haltuunsa myös­ sosiaalisen median. Kun Ylioppilaslehden toimittajat kirjoittivat jutun housuihinsa kakkaamisesta ­Turun-bussissa,­ Uimonen twiittasi: ”Downgrading of journalism continues. This is bottom.”
Itse asiassa Uimosella on niin paljon valtaa, että hän voi halutessaan kirjoittaa kirjan vaikka presidentistä. Tosin Sauli Niinistö ja hänen lähipiirinsä eivät suostuneet osallistumaan koko hankkeeseen.

10. Jone Nikula, juontaja


Kun tekee maailman epämaskuliinisinta työtä eli puhuu joutavia radiossa, on kai tarpeen muuten olla tosiäijjjjjjjjjjjjjä.
Nyky-Suomessa se tarkoittaa sitä, että on Jouni Hynysen kaveripiirissä, seisoo leveässä haara-asennossa ja ihailee sotaveteraaneja.
Jone Nikula esiintyy mielellään metallimusiikin asiantuntijana. Siihen hän on pätevöitynyt kasvattamalla pitkän tukan. Hänellä on valtaa sanoa, mikä musiikki on hyvää ja mikä huonoa, joskaan hänen mielipiteensä ei kiinnosta ketään. Nikulan vallankäytön tiiliskivi on hänen vuonna 2002 julkaisemansa Rauta-aika – Suomimetallin historia 1988–2002 -teos, jonka virheille asianharrastajat jaksavat yhä naureskella.
Radio Rockin tv-mainoskampanjassa ballerinana esiintyminen onkin vaikuttavinta, mitä Nikula on pitkään aikaan tehnyt.

9. Jouni Hynynen, muusikko


Nimeä yksi Kotiteollisuuden biisi? Hyräile sen melodiaa?
Niin, Jouni Hynynen, miespuolinen Heli Laaksonen, on itäsuomalainen juntti ja juoppo, joka on hauska siksi, että ehtii aina itse ensin sanomaan, että mie oon juntti ja juoppo.
Tämä harvinaislaatuinen kyky johtuu siitä, että Hynynen on käynyt lukion. Hän osaa kirjoittaa yhdyssanat yhteen, mikä riittää älykön paikkaan suomalaisessa kulttuuri-intelligentsiassa.
Siksi Hynysellä on valtaa sanoa, että Vain elämää on paska ohjelma, joskaan edes Jonne Aaron ei loukkaantunut siitä.

8. Anni Sinnemäki, kansanedustaja


Anni Sinnemäki on helsinkiläisen punavihreyden alkuäiti.
Hän synnytti sen lattetauollaan Erottaja-baarissa vuonna 1996. Sen perusajatus on, että kelaillaan kavereiden kanssa hyviä ajatuksia niinku siitä, että meidän käsitys hyvästä on kyllä oikeasti paljon parempi kuin muiden.
Sinnemäki on vihreiden koko kuva: poliittisen jargonin nopeasti oppinut seinätapetti, jonka vahvin ideologinen teko on biojätteiden lajittelu.
Sinnemäen ministeriurasta jäi mieleen se, että hän asui ministerinäkin kommuunissa.
Ehkä Anni siirtyy italialaisen miehensä perässä italialaiseen politiikkaan. Siellä hänellä on valtaa toimia vaikkapa paperinkierrätysastiana.

7. Mitro Repo, europarlamentaarikko


Aiemmin Isä Mitrona tunnettu Mitro Repo siirtyi kirkosta politiikkaan 2009 ja oli saman tien demarien ääniharava europarlamenttivaaleissa. Hän oli puhdas julkkisehdokas, hyvin mediassa viihtyvä orto­doksipappi, joka ajoi hienoilla autoilla, maisteli hyviä viinejä ja lausui hykerrellen naisista kaksimielisiä kohteliaisuuksia.
Ortodoksista kirkkoa ei politiikka ja rilluttelu naurattanut, vaan se kielsi Revolta pappina toimimisen toistaiseksi. Eikä naurattanut naisiakaan: syksyllä 2011 lipevästä käytöksestä syntyi kohu, ja Repo joutui pahoittelemaan puheitaan.
Papinkaapua hän yritti saada takaisin oi­keusteitse. Korkein hallinto-oikeus päätti, että asia on ortodoksisen kirkon vallassa.
Mutta onneksi Repo on yhä Brysselissä, EU-vallan ytimessä.
Tai no, tavallisena miehenä politiikassa toimiminen ei ole Revolta oikein sujunut. Ilta-Sanomat kysyi helmikuussa Brysselissä työskenteleviltä EU-lobbareilta arviota Suomen vaikutusvaltaisimmista euroedustajista. Kukaan heistä ei maininnut Repoa.

6. Pekka Haavisto, kansanedustaja


Pekka Haavisto, Suomen suloisin luttana ja meidän ikioma Obama-korttimme. Mitä väliä jos presidentinvaalien Haavisto-huuma perustui siihen, että hän on homo, koska homojen diggailu saa olon tuntumaan ihan sairaan liberaalilta.
Tosin presidentinvaalien kakkosella on niin vähän valtaa, ettei se riitä edes siihen, että kollegat olisivat ottaneet homoliittolain käsittelyyn.
Ja mitä tekee Pekka nyt? Ehkä Anssi Kela ja Kerkko Koskinen voisivat järjestää tukikonsertin, jolla ostettaisiin Pekalle lentolippu Yhdistyneisiin kansakuntiin.
Nykyään Haaviston voi nähdä eduskunnan kuppilassa torstai-iltaisin syömässä nakkeja. Joku on kuulemma nähnyt Haaviston myös aamu-tv:ssä ehkä toissa kuussa. Vai oliko viime vuoden puolella.

5. Hans Välimäki, keittiömestari


Kiitos suomalaisten huonon ruokaitse­tunnon, Hans Välimäestä on tullut eräänlainen ruuan Kalervo Kummola.
Välimäen ravintolalla on siis kaksi Michelin-tähteä. Ne ovat merkittäviä, koska, ooh, vihdoinkin meillä on Suomessa yläluokka, jonka mielestä elämys on se, että laittaa kertahaarukallisella suuhunsa 45 euroa maksavan alkuruuan, josta ei syötyään tiedä, mitä se oli.
Välimäki on tehnyt tv-sarjan Hansin matkassa. Matkailu-tv-sarja on nykyään vähävaraisten Suomi-julkimoiden yleisin keino päästä vähän näkemään maailmaa.
Siinä Tampereen poika hoitaa itsetun­toaan puhumalla opeteltua stadia ja ole­­malla frendejä­ sellaisten merkkihenkilöiden kuin Erja Häkkisen ja Teemu Selänteen kanssa. Välimäen urahaaveena on dokata Kimi Räikkösen veneellä.
Hans käytti valtaansa suomalaisiin kuluttajiin Lidlin 10-vuotismainoskampanjassa. Hän voi myös antaa ravintolaansa porttikiellon, kuten teki elokuvatuottajalle, joka ei ollut tykännyt Hansin ruuasta.

4. Eija-Riitta Korhola, europarlamentaarikko


Muistatko yhtäkään Eija-Riitta Korholan ajamaa poliittista asiaa? Hän on entinen kristillisdemokraattien ja nykyinen kokoomuksen europarlamentaarikko. Hänestä muistetaan nämä:
Keräilee lentokoneiden oksennuspusseja.
Pukeutui Linnan juhliin niin, että nännitkin näkyivät.
Laihdutti kerran Linnan juhliin niin, että pyörtyi.
Oli naimisissa ilmastoprofessori Atte Korholan kanssa.
Imuroi kotona minihameessa, jotta näyttäisi miehen silmissä seksikkäältä.
Erosi miehestään.
Tytär on laulaja, joka muutti varhain pois kotoa.

3. Matti Vanhanen, toimitusjohtaja


Voi Matti Vanhasta! Yleensä poliitikot putoavat jaloilleen.
Katsokaa vaikka entistä pääministeriä Esko Ahoa. Hän nousi Nokian johtoon, kun ei päässyt presidentiksi.
Haluja presidentiksi oli Vanhasellakin, mutta yksi jalkaleikkaus­ sotki asiat. Maata johtaa nyt pääministerinä Jyrki Katainen, joka oli aikoinaan Vanhasen hallituksen kakkosmiehenä valtio­varainministeri.
Vanhasesta tulee mieleen Kalevi Sorsan alamäki: molemmat toimivat ennätysmäisiä vuosimääriä kansakunnan pääministerinä – ja sitten eteen aukesi vain sivuraide. Sorsalla presidenttitien sulki Martti Ahtisaari, Vanhasella esteiksi nousivat keskustapuolueen korruptiokähminnät ja Matin omat naisseikkailut.
Nyt Vanhasesta on sukeutunut varsinainen harmaa eminenssi, joka vetelee yhteiskunnan naruja taustalta.
Eikun. Oikeasti hän on lobbari edunvalvontaliitossa, jonka nimeä kukaan ei muista. Perheisiin se liittyy, tai yrityksiin – jotain vaikutusvaltaista kuitenkin.

2. Sedu Koskinen, ravintoloitsija


Mikä erottaa BB-Kakin ja Sedu Koskisen? Sedulla on duuni.
Vai onko?
Sedun duuni on rakentaa aitauksia suomalaisille c-luokan julkkiksille ja c-luokan julkkiksiksi pyrkiville. Ja jaella niihin kulkukortteja, joiden kutsuminen V.I.P.-korteiksi on loukkaus sekä kortteja että ihmisiä kohtaan.
Sedulla on myös valtaa ottaa vippi pois.
Sinänsä viinan myymisen suomalaisille ei luulisi olevan kau­hean valtaisa ponnistus.
Sinänsä pääsemisen sisään erilliseen pienempään karsinaan, jossa on samannäköisiä ihmisiä kuin isommassa karsinassa plus Kojo, ei luulisi olevan järin tavoiteltavaa.
Sedun elämällä on kuitenkin merkitys. Kipeimmin häntä tarvitsevat Flow-festivaaliasiakkaat, jotka voivat mennä Onnelaan laulamaan vitsinä karaokea ja teeskentelemään, että heidän ylemmyydentuntonsa on ironiaa.

1. Sauli Niinistö, Tasavallan presidentti


Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on maamme korkein virkamies. Käytännössä sen huomaa siitä, että muut virkamiehet eivät järjestä televisioitua itsenäisyyspäivän vastaanottoa.
Suomen tasavallan presidentti ei päätä Suomen EU-jäsenyydestä, rahaliittoon kuulumisesta, Natoon liittymisestä eikä valtion varojen käytöstä. Hänellä ei ole valtaa yritysten verotukseen, homojen adoptio­oikeuteen, eikä hän ratkaise suomalais-venäläisiä huoltajuusriitoja.
Aiemmista presidenteistä poiketen Niinistö ei esittele lakiesityksiä eduskunnalle edes muodollisesti eikä hänellä ole mitään asiaa EU-maiden kokouksiin.
Mielipidejohtajana Niinistö varoitti uudenvuodenpuheessaan ahneudesta. Suuryritysten johtajille tällainen johtava mielipide oli kärpäsen surinaa korvissa. Omaa palkkaansa Niinistö onnistui sentään alentamaan. Siihen pystyisi halutessaan moni muukin suomalainen.

(HS - NYT-liite, 15.3.2013)

IRAKIN SODAN ALKAMISESTA 10 VUOTTA

 USA:n tankkeja taistelussa sodan alussa 2003

Yhdysvaltain johtama koalitio hyökkäsi Irakiin 20.3.2003. Amerikkalaiset kohtasivat välillä kovaakin vastarintaa, mutta ilmaherruuden, materiaalisen ylivoiman sekä taitavan strategian avulla he voittivat taistelut pienin tappioin. Bush julisti 1. toukokuuta 2003 Irakin sodan päättyneeksi, mutta sitähän se ei todellisuudessa ollut – alkoi sissisota ja Irak joutui terroriin ja kaaokseen.

Ohessa artikkeli aiheesta (Helsingin Sanomat 17.3.2013, Pekka Mykkänen; Kuvat ja video:internet).

KYMMENEN  VUOTTA FIASKOSTA 

Karbala,autopommi-iskun jälkeen

 Irakin sota ei mennyt niin kuin piti.

Saddam Husseinilta ei löytynyt joukkotuhoaseita. Irakilla ei ollut yhteyksiä terroristiverkosto al-Qaidaan. Maahan ei syntynyt oikeaa demokratiaa.
Sota ei laukaissut demokratisoitumisen aaltoa Lähi-itään. Eikä se maksanut itseään takaisin.
Sen sijaan sodassa kuoli ainakin 110 000 irakilaista ja 4 486 amerikkalaissotilasta. Se painoi maailman muistiin kuvat amerikkalaisista kiduttamassa irakilaisvankeja ja irakilaisista silpomassa toisiaan.
Se oli yhdellä sanalla sanottuna "fiasko", kuten nimesi taannoisen Irakin sotaa käsittelevän kirjansa amerikkalaistoimittaja Thomas E. Ricks.

Tänään keskiviikkona on kulunut kymmenen vuotta siitä, kun Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin hallitus käynnisti sodan Irakin diktaattorin Saddam Husseinin kaatamiseksi.
Sotaa edelsi hämmästyttävä silmänkääntötemppu. Valtaosa amerikkalaisista ja suuri osa muuta maailmaa saatiin uskomaan, että Saddam oli sekaantunut terrori-iskuihin, jotka tapahtuivat syyskuun 11. päivä 2001. Tai vähintäänkin hänen kauttaan voisi päätyä joukkotuhoaseita terroristeille.
Yhdysvaltain ja Britannian tiedustelupalvelut valjastettiin etsimään joukkotuhoaseista mitä tahansa tietoa, joka oikeuttaisi hyökkäyksen. Sepitteellisiä ja liioiteltuja tietoja vuodettiin viestimille, jotka eivät juuri kyseenalaistaneet niitä.
Puoli vuotta ennen Irakin sotaa Britannian pääministerin Tony Blairin allekirjoittamassa raportissa todettiin, että osa Irakin joukkotuhoaseista on valmiudessa 45 minuutissa käskyn antamisesta.
The Sun -lehti otsikoi: "Brittien tuho 45 minuutin päässä."

Uhkakampanja upposi kansaan. Syksyn 2001 terrori-iskujen jälkeen vain kolme prosenttia amerikkalaisista oli arvellut Irakin sekaantuneen iskuihin, joissa kuoli noin 3 000 ihmistä. Sodan edellä niin luuli jo lähes puolet kansasta. Lopulta kolme neljästä amerikkalaisesta vakuuttui sodan tarpeellisuudesta.
Amerikkalaisten sotaintoa voi yrittää ymmärtää. Irakilla oli ollut laaja joukkotuhoaseiden ohjelma. Saddam oli käyttänyt aseitaan ja hän oli venkoillut vuosikaudet YK-tarkastusten kanssa.
Pelkoa olivat lietsoneet myös kotimaan tapahtumat: Yhdysvalloissa syksyllä 2001 pernaruttojauheella tehtyjen kirjeiskujen syylliseksi paljastui amerikkalainen mikrobiologi, mutta paniikki oli jo syntynyt.

Sota alkoi aamuyöllä 20. maaliskuuta. Sitä seurattiin suorana lähetyksenä joka puolella maailmaa. Bagdad loimusi tv-ruuduissa vihreänä tulipallona toimittajien selostaessa, millaisia korkean teknologian ihmeitä äänekkäiden räjähdysten takana oli.Kolmen viikon päästä amerikkalaisten ja liittolaisten ylivoimaiset joukot vyöryivät Bagdadiin lopettaen Saddamin diktatuurin. Mutta pian valkeni – amerikkalaisten ja muiden tyrmistykseksi – ettei joukkotuhoaseita ollutkaan.
Sotakaan ei loppunut. Se oli vasta alkamassa. Amerikkalaiset joutuivat keskelle sisällissotaa ja jumittuivat maahan yli kahdeksaksi vuodeksi.
Sotavuodet aiheuttivat ison kolhun Yhdysvaltain maineelle. Kukapa ei muistaisi Abu Ghraibin vankilan kidutuskuvia, joissa amerikkalaiset nöyryyttivät alastomia irakilaisvankeja. Niiden takaa paljastui laajamittainen kidutuksen kulttuuri.

Kidutusskandaalien ja järjettömän tappamisen seurauksena Bush yritti muuttaa perustelut sodalle. Joukkotuhoaseiden sijaan kyseessä olikin pyrkimys demokratisoida Irak ja vapauttaa Lähi-idän orjuutetut kansat.
Jotkut sotaan uskoneet amerikkalaiset linkittävät nyt Irakin "vapauttamisen" arabikevääseen, Lähi-idän kansannousuihin Tunisiasta Egyptiin. Kytkös on kyseenalainen, etenkin kun tapahtumien välillä oli seitsemän veristä vuotta.
Skeptisimmät puolestaan ajattelevat yhä, että sodan syitä olivat öljy ja Yhdysvaltain aseman pönkittäminen.
Joka tapauksessa Irakin sota ja Bushin hallinto jakoivat yhdysvaltalaiset pahemmin kuin mikään sitten Vietnamin sodan. Äskettäisessä kyselyssä 52 prosenttia yhdysvaltalaisista piti Irakin sotaa virheenä.

Irakin sodan hinnasta on arvioita 800 miljardista yli 2000 miljardiin dollariin. Lasku oli kova, sillä samalla vuosikymmenellä Yhdysvallat ajautui finanssikeinottelun vuoksi pahimpaan taantumaansa sitten 1930-luvun.
Vaikka Yhdysvaltain sotilaat jättivät Irakin vuoden 2011 lopulla, sodan seuraamusten kanssa eletään vielä pitkään.
Liittolaisten on vaikea luottaa Yhdysvaltain tarkoitusperiin uudestaan.
Epäluulo on juurtunut syvälle etenkin muslimimaissa. Viime vuonna tehdyssä Pew-tutkimuslaitoksen kyselyssä vain 15 prosenttia maailman muslimeista hyväksyi Yhdysvaltain nykyisen ulkopolitiikan.
Yhdysvaltain tiedusteluelimet arvioivat muutama vuosi sitten, että Irakin sota toimi myös kimmokkeena uusien terroristien rekrytoimiseksi.
Sodalla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia Yhdysvaltain ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Kynnys osallistua uusiin sotilaallisiin operaatioihin on nyt korkealla, mikä on näkynyt esimerkiksi haluttomuutena puuttua Syyrian sotaan. Libyan ja Malin sodissa Yhdysvallat pysytteli taka-alalla ja antoi eurooppalaisille vetovastuun.
Varovaisemmasta politiikastaan huolimatta myös Bushin seuraaja Barack Obama on käynyt terroristien vastaista sotaa. Hän vain haluaa tehdä sitä "kliinisemmin". Obama käy sotaa miehittämättömillä lennokeilla, joita ohjataan joystickeillä, kaukana sodan melskeistä.

Yksi Irakin sodan sijaiskärsijä oli Afganistan. Irakin-seikkailullaan Yhdysvallat unohti vuosiksi, missä on terrorisminvastaisen sodan päärintama: Afganistanissa ja Pakistanissa. Nyt Yhdysvallat liittolaisineen puuhaa lähtöä Afganistanistakin, vaikkei maan rauhoittumisesta ole takeita.
Sodan harvoihin hyötyjiin kuuluu Irakin shiiaenemmistöinen naapurimaa Iran. Se pääsi eroon arkkivihollisestaan, sunneja suosineesta Saddamista, ja sai Irakiin itselleen mieluisammat hallitsijat.
Sodan suurin uhri oli tietenkin yli 30-miljoonainen Irakin kansa. Moni iloitsi Saddamin syrjäyttämisestä, mutta sisällissodan ja yhä jatkuvan väkivallan takia harva on sitä jaksanut juhlia.
Uskonryhmien viha on syvässä ja uusi sisällissotakin on mahdollinen, vaikkei todennäköinen. Rauha on Irakissa vielä suhteellinen käsite: Iraq Body Count -järjestön mukaan yli 4 500 siviiliä sai surmansa väkivaltaisuuksissa viime vuonna.
Huonoista uutisista huolimatta demokratia itää, talous kasvaa lähes kymmenen prosentin tahtia ja öljyntuotanto on ylittänyt sotaa edeltävän tason. Kenties kymmenen vuoden päästä Irak on siinä pisteessä, missä Bush haaveili maan olevan jo loppukeväästä 2003.
 

FALLUJAHIN TAISTELU 2004