Jo 150 vuotta mölyä tukka takussa – Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on kulttuurimme kulmakiviä, vaikka saikin ilmestyessään murskatuomion.
Lukutaidottomat jukuripäät ja kaunis eteläsuomalainen maisema on yhdistelmä, joka saa suomalaisten sydämet sykkimään yhä. Seitsemän veljeksen julkaisusta tulee tänään sunnuntaina 2.2.2020 kuluneeksi 150 vuotta.
"Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä, liki Toukolan kylää."
Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen ensimmäinen lause kuului pitkään kirjallisuudenharrastajan knoppitietoihin. Heti toisessa kappaleessa Kivi kertoo veljesten nimet ja luonnehdinnat.
"Veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero."
Kivi kertoo, että perheeseen on siunaantunut kaksi kaksoisparia, Tuomas ja Aapo sekä Timo ja Lauri. Vanhin veli on Juhani, 25 vuotta, ja nuorin Eero, nippa nappa 18. Kaikilla on ruskehtava, parikkiintunut iho ja karkea – Kiven sanoin, hampunkarvainen – tukka.
Veljesseitsikko näki päivänvalon Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) Novellikirjasto-sarjassa neljän vihkosen painoksena, ensimmäinen niitä helmikuussa 1870. Varsinainen romaani ilmestyi kolme vuotta myöhemmin.
ALEKSIS KIVI
Aleksis Kivi (oik. Alexis Stenvall; 10. lokakuuta 1834 Nurmijärvi – 31. joulukuuta 1872 Tuusula) oli suomalainen kirjailija.
Kivi kirjoitti kansallisromaanin aseman saavuttaneen romaanin Seitsemän veljestä (1870), näytelmiä kuten Nummisuutarit (1864) ja runoja.
Kiven teksteissä on sekä romanttisia että realistisia piirteitä. Kivi kykeni luomaan usealla kirjallisuuden alalla korkeatasoisen tuotannon aikana, jolloin suomenkielisen kirjallisuuden perinnettä, kansanrunoutta lukuun ottamatta, ei ollut olemassa. Kivi oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija. 1900-luvun alun Kivi-renessanssista alkaen hän on ollut Suomen kansalliskirjailija. Useita Aleksis Kiven runoja ja teoksiin sisältyviä laulutekstejä on sävelletty lauluiksi. Näitä ovat muun muassa ”Onnelliset”, ”Keinu”, ”Metsämiehen laulu”, ”Oravan laulu”, ”Sydämeni laulu”, ”Seitsemän miehen voima” ja ”Mitä minä huolin”.
********************************
Itse kahlasin Aleksis Kiven elämänkerran viime vuoden lopussa. Kyseessä oli Teemu Keskisarjan kirja: ”Saapasnahka-torni, Aleksis Kiven elämänkertomus". Ihan hyvä oli tämä opus – ja mielenkiintoisella, ”teemumaisella”, tavalla kirjoitettu. Tämä kannattaa lukea mikäli A.Kiven lyhyeksi jäänyt elämä kiinnostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti