Maan sisäytimen arvoitus

Aikoinaan 70-luvulla seurasin silmä kovana Tarzanin seikkailuja kirjojen välityksellä. Tuo viidakon kuningas seikkaili yhdessä opuksessa myös maan uumenissa. Pellucidar -sarjassa touhuttiin myös maan alla. Pellucidarin aurinko on maapallon keskipisteessä ja maailmassa vallitsee ainainen päivä.
Komanssi-intiaanit sen sijaan olivat siinä uskossa, että ihmiset olivat tulleet maan päälle juuri maan keskipisteestä.

Nykyään jopa minä tiedän, että kuu ei ole juustoa sekä sen, että maapallo ei ole ontto pallo.
Uudessa Apu-lehdessä (Apu 44/2015) oli uutta tietoa Maan sisäytimestä.

Pallo halki

Maapallon rautainen sisäydin onkin yllättävän nuori tulokas planeettamme 4,5 miljardin vuoden historiassa.

Kiinteästä raudasta muodostuva Maan sisäydin on kooltaan hieman planeetta Plutoa suurempi. Sisäydintä ympäröi nestemäisestä rauta- nikkelisidoksesta koostuva ulkoydin, joka alkaa 3000 kilometrin syvyydestä Maan pinnalta katsoen.

Ulkoytimeen verrattuna sisäydin on uudempi tulokas maapallon sisuksessa, ja sen on aiemmin arveltu syntyneen 0,5 – 2 miljardia vuotta sitten.
Tuore tutkimus paljastaa, että sisäydin on jopa miljardi vuotta aiempia arvioita nuorempi. Helsingin yliopiston geofyysikoilla oli vahva panos tutkimuksessa, joka kertoo sisäytimen syntyneen noin 1-1,5 miljardia vuotta siten.

Sisäsydämen synnyn aikaan maa oli kivinen ja autio pallo, jossa tulivuoret melskasivat ja jota suuret meteorit pommittivat. Tuolloin mannerlaatat vaelsivat, törmäsivät toisiinsa ja muodostivat lopulta supermantereelta. Maan isäydin alkoi muodostua sitä ympäröivän nestemäisen ulkoytimen jäähtyessä, kertoo Helsingin yliopiston emeritusprofessori Lauri j. Pesonen.

Sisäytimen syntyminen oli tärkeää , sillä se stabiloi Maan magneettikentän, joka suojaa maapalloa vaaralliselta kosmiselta säteilyltä. Uudet tulokset perustuivat eri puolilla maailmaa tehtyihin kivien magnetismin mittauksiin, ja ne ovat apuna Maan magneettikentän arvoituksen ratkaisemisessa.
Tulokset pakottavat katsomaan Maan sisuksen syntyä uudelta kannalta ja muistuttavat samalla pitkäaikaisten aikasarjojen tärkeydestä Maan historian selvittelyssä.

Myös Marsilla, kuten omalla kuullammekin, oli vahva magneettikenttä historiansa alkuhetkillä, mutta molemmat menettivät sen jostain syystä myöhemmin.

Tutkimus on julkistu Nature-lehdessä ja siinä oli mukana tutkijoita Liverpoolin, Helsingin, Michigan Techin ja Kalifornian San Diegon yliopistoista sekä Kiinan tiedeakatemiasta.