KULTAA LEIJONILLE!

SUOMI JA RUOTSI NATOON

Suomi ja Ruotsi jättävät yhdessä Nato-hakemuksen huomenna.

Eduskunta hyväksyi Nato-hakemuksen jättämisen äänin 188–8, Suomi allekirjoittaa jäsenhakemuksen tänä iltana.

FALKLANDIN SOTA 1982

FALKLANDIN SODASTA 40 VUOTTA

Falklandin sota (Guerra de las Malvinas/Guerra del Atlántico Sur) käytiin maalis–kesäkuussa 1982 Argentiinan itäpuolella sijaitsevien Falklandinsaarten (Islas Malvinas) sekä kauempana Etelä-Atlantilla sijaitsevien Etelä-Georgian saaren ja Eteläisten Sandwichsaarten hallinnasta. Saaret kuuluvat Yhdistyneelle Kuningaskunnalle, mutta Argentiina oli pitkään vaatinut niitä itselleen. Kenraali Leopoldo Galtierin johtama Argentiinan sotahallitus yritti lopulta saarten valtaamista. Otaksuttiin, että Britannia ei ryhtyisi sotilaallisiin vastatoimiin ja että onnistunut aluelaajennus kasvattaisi sotilasjuntan kannatusta talouskriisin kouriin joutuneessa kotimaassaan

Operaatio Azul - Argentiina valtaa Etelä-Georgian ja Falklandinsaaret

Operaatio Azul

Argentiinan hallitus päätti 23. maaliskuuta lähettää 18. maaliskuuta Ushuaiasta merelle lähteneen laivaston jäänmurtaja ARA Bahía Paraíson miehittämään Etelä-Georgian saaren. Seuraavana päivänä HMS Endurance saapui Etelä-Georgian hallintokeskukseen Grytvikeniin aloittaen partioinnin rannikon edustalla. Bahía Paraíso saapui hieman ennen puolta yötä 24. maaliskuuta Leithiin, jossa kymmenen luutnantti Alfredo Astizin komennossa ollutta argentiinalaista sotilasta rantautuivat kohtaamatta vastarintaa. Jäänmurtajan Alouette-helikopteri seurasi HMS Endurancea.

Argentiinan laivaston korvetti ARA Guerrico saapui 2. huhtikuuta Etelä-Georgian rannikolle, minkä jälkeen argentiinalaiset joukot valtasivat Etelä-Georgian ja Eteläiset Sandwichsaaret. Argentiinalainen Puma-helikopteri ammuttiin alas käsiaseilla, jolloin neljä sen kyydissä ollutta sai surmansa.

Falklandin saaret

Argentiinalainen erikoisjoukkojen sotilas ohjaa Brittiläisiä antautuneita

Kuvernööri sai 1. huhtikuuta varoituksen seuraavana aamuna tapahtuvasta argentiinalaisten joukkojen maihinnoususta. Hän oli kuitenkin ennakoinut ongelmia saatuaan tiedon Argentiinan laivaston pysäyttäneen puolalaisen huoltoaluksen 110 merimailia saarten pohjoispuolella. Alusta oli kielletty jatkamasta matkaansa etelämmäs.

Saaren puolustuksesta vastasi majuri Gary R. H. Nootin johtama merijalkaväen osasto Naval Party 8901 (NP8901), jonka kokonaisvahvuus oli 69 miestä. Näiden lisäksi oli HMS Endurancen 11 laivaston merimiestä sekä yksi alueella asunut eläkkeelle jäänyt merijalkaväensotilas. Aseistuksena oli henkilökohtaisten aseiden lisäksi Carl Gustaf- ja LAW66-singot. Uhan kasvaessa 23-miehinen  kutsuttiin aseisiin Falkland Islands Defence Force ja miehittämään vartiopaikat, jotka sijaitsivat Sapper Hillillä ja Cape Pembroken majakassa.

Argentiinan laivaston ARA Santísima Trinidadlaski 2. huhtikuuta 90 merijalkaväen sotilasta Seal Pointin edustalla kumilautoille (kuvassa kohta A). Maihin noustuaan osasto jakautui kahtia suuremman osan hyökätessä merijalkaväen kasarmeille Moody Brooksiin ja pienemmän osan hyökätessä kuvernöörin palatsiin (kohta B). Sukellusvene ARA Santa Felähetti sukeltajia Cape Pembroken itäpuolella Yorke Bayhin (kohta C). Maihinnousualus ARA Cabo San Antonio sekä kuljetusalukset ARA Almirante Irízar ja ARA Isla de los Estados suojanaan ARA Hércules, ARA Drummond ja ARA Granville. Suojaavien alusten oli lisäksi tarvittaessa tuettava maihinnousua tykkitulella. Lentotukialusosasto ARA Veinticinco de Mayo suojanaan ARA Hipólito Bouchard, ARA Piedra Buena, ARA Seguí ja ARA Comodoro Py olivat saarten pohjoispuolella. Maihinnousuosaston kokonaisvahvuus oli noin 1000 sotilasta, joista pääosa oli merijalkaväkeä.

Tieto maihinnoususta saatiin vasta sen alettua. Kello 06.00 kuultiin laukauksia merijalkaväen kasarmeilta, jossa ei kuitenkaan ollut miehitystä (kohta D). Hieman myöhemmin havaittiin liikettä kuvernöörinpalatsin takana (kohta G). Hyökkääjien avattua tulen saatiin tieto Yorke Bayn maihinnoususta (kohta F). Puolustajien resurssit eivät riittäneet maihinnousun estämiseen, ja pian myös lentokenttä oli argentiinalaisten hallussa (kohta J).

Brittien merijalkaväen sotilaat torjuivat ensimmäisen hyökkäyksen kuvernöörin palatsiin. Argentiinalaisten pääjoukon edetessä kohti Port Stanleya ne joutuivat brittien ylläkköön (kohta H). Ylläkön tehneiden irtauduttua argentiinalaiset jatkoivat matkaansa Port Stanleyyn (kohta I). Ylivoiman edessä brittiläinen kuvernööri Rex Hunt määräsi britit antautumaan argentiinalaisille. Yksikään britti ei ollut saanut surmansa.

 Vangit kuljetettiin Montevideoon.

Poliittisen ratkaisun etsintä

Yhdysvaltain ulkoministeri Alexander Haig

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto antoi 3. huhtikuuta päätöslauselman numero 502, jossa Argentiinaa kehotettiin välittömään väkivaltaisuuksien lopettamiseen ja vetäytymiseen. Päätöslauselmassa Zaire, Guyana, Irlanti, Jordania, Japani, Togo, Ranska ja USA antoivat tukensa Britannialle. Argentiina sai tukea Panamalta, Kiinalta, Puolalta, Espanjalta. Neuvostoliitto ei osallistunut päätöksen tekoon.

Argentiinalaisten otettua saaret haltuunsa yritti Yhdysvaltain ulkoministeri Alexander Haig sovitella Argentiinan ja Britannian välillä. 8. huhtikuuta 1982 Haig saapui  Lontooseen pikaneuvotteluun Falklandin tilanteesta. Seuraavana päivänä, 9. huhtikuuta, Haig saapui Buenos Airesiin keskustelemaan Argentiinan hallituksen kanssa. Ulkovalloista Euroopan talousyhteisö ilmoitti antavansa täyden tukensa Britannialle ja julistavansa Argentiinan kauppasaartoon. 15. huhtikuuta – 19. huhtikuuta ulkoministeri Haig kävi toiset neuvottelut Argentiinan hallituksen kanssa. Neuvottelut päättyivät tuloksettomina. Neuvottelujen ja Haigin käymän "sukkuladiplomatian" tuloksena Britannian onnistui saada itselleen YK:n turvallisuusneuvoston,Euroopan talousyhteisön, Naton ja Brittiläisen kansainyhteisön tuen. Argentiina puolestaan epäonnistui pyrkimyksessään saada tukea Amerikan yhtenäisyysjärjestöltä, OAS:ltä.

Haigin epäonnistuttua sovittelua jatkoi Yhdistyneet kansakunnat, joka päätöslauselmassaan määräsi Argentiinan lopettamaan saarten miehityksen ja kiistan osapuolet ryhtymään kahdenvälisiin neuvotteluihin. Yhdysvalla  tuki Britanniaa ja Euroopan talousyhteisö julisti Argentiinan kauppasaartoon. Latinalaisen Amerikan maista vain Kolumbia ja Augusto Pinochetin johtama Chile ilmaisivat tukensa Britannialle. Chilen ja Argentiinan välit olivat vanhastaan huonot, ja maat olivat 1970-luvun lopulla olleet sodan partaalla Tulimaata koskevan aluekiistan takia.

Argentiinan varustautuminen

Argentiinalainen Super Etendard

Falklandin saari jaettiin kahteen puolustusalueeseen, joiden väliraja kulki Bougainvillen saaren länsirannikolta suoraan pohjoiseen. Läntinen rannikkosektori, jonka komentajana oli prikaatikenraali O. E. Parada, käsitti Fox Bayn (8. rykmentti ja 9. pioneerikomppania), Port Howardin (5. rykmentti) ja Goose Greenin tukikohdat (12. rykmentti ja 25. rykmentin C-komppania) sekä Pebblesaaren ja Goose Greenin lentotukikohdat. Itäisen Stanleyn sektorin joukot oli keskitetty Port Stanleyhin, jossa oli kaikkiaan viisi jalkaväkirykmenttiä, 5. merijalkaväkipataljoona, 3. kenttätykistörykmentti, 4. ilmakuljetteinen tykistörykmentti, 10. panssariautokomppania, 601. helikopteripataljoona ja tukevia joukkoja, kuten pioneerikomppanioita ja ilmatorjuntaa.

Britannian vastatoimet

Brittiläinen lentotukialus Hermes

23. huhtikuuta Britannian ulkoasiainministeriö kehotti brittejä lähtemään Argentiinasta. Pääministeri Margaret Thatcher määräsi 29. maaliskuuta kolme ydinsukellusvenettä sekä RFA Fort Austinin lähtemään Etelä-Atlantille. Seuraavana päivänä pääministeri antoi laivaston esikuntapäällikölle amiraali Sir Henry Leachille ohjeen valmistautua saarten takaisin valtaukseen.

Leach lähetti 1. huhtikuuta määräyksen keskeyttää Välimerellä pidetyn harjoituksen ja aloittaa valmistautumisen Etelä-Atlantille siirtymiseen. Edustajainhuone hyväksyi 2. huhtikuuta voimankäytön sekä laivasto-osaston lähettämisen alueelle. Osastoon kuului lopulta 127 alusta, joista 43 varsinaisia laivaston aluksia, 22 Royal Fleet Auxiliaryn sekä loput 62 kauppalaivastosta palvelukseen kutsuttuja.

Britannian hallitus muodosti 6. huhtikuuta sotakabinetin, jonka tehtävänä oli seurata ja ottaa kantaa poliittiseen tilanteeseen. Kabinetti kokoontui joka päivä 12. elokuuta saakka.

Huhtikuun puoleen väliin mennessä Kuninkaalliset ilmavoimat olivat perustaneet tilapäisen lentotukikohdan Ascensioniin (RAF Ascension Island), joka sijaitsi Yhdysvaltain Wideawaken lentotukikohdan alueella. Tukikohtaan sijoitettiin Avro Vulcan B Mk.2 -pommittajia, Handley Page Victor K. Mk.2 -ilmatankkauskoneita ja McDonnell Douglas Phantom FGR Mk.2 -hävittäjiä. Suurin piirtein saman aikaisesti saapui laivaston pääosasto saarelle.

Argentiinan ja Britannian kohtaaminen alkoi jo huhtikuussa, kun etelään matkannutta laivasto-osastoa varjosti Argentiinan ilmavoimien Boeing 707 -lentokone. Osa tiedustelulennoista estettiin lähettämällä Sea Harrier -hävittäjät ilmaan lentotukialuksilta, mutta varsinaisia taistelutoimia ei suoritettu.

 Operaatio Paraquet - Etelä-Georgian takaisinvaltaus

HMS Plymouth operaation aikana

Brittien Special Air Servicen vuoristojoukkoja laskettiin maihin 21. huhtikuuta Fortunan jäätikölle, josta niiden oli tarkoitus siirtyä edelleen Leithiin. Osaston eteenmisen kuitenkin esti lumivyöry. HMS Antrimin Wessex-helikopteri nouti osaston takaisin alukselle seuraavana päivänä RFA Tidespringin 845. laivueen Wessex-helikopterien tuhouduttua noutoyrityksissä. SAS:n veneosasto nousi maihin 22. huhtikuuta Grass Islandilla valvoakseen Leithiä ja SBS nousi maihin Houndin lahdella, josta se pyrki etenemään Cumberlandin lahden itärannalle. Jäät kuitenkin estivät siirtymisen ja lopulta osasto siirrettiin helikoptereilla Morainen vuonoon.^[

Etelä-Georgian edustalla olleelle laivasto-osastolle annettiin sukellusvenehälytys, jolloin ne siirtyivät HMS Endurancea lukuun ottamatta avomerelle. RFA Tidespring jatkoi 24. huhtikuuta sukellusvenejahtia, kun Argentiinan ilmavoimien Boeing 707 lensi laivasto-osaston yli. Seuraavana päivänä helikopterit vaurioittivat Argentiinan laivaston sukellusvenettä ARA Santa Fetä, jonka miehistö hylkäsi King Edward Pointin laituriin. Sukellusveneuhan päätyttyä maihinnousuosasto laskettiin maihin Hesteslettenissä.

HMS Antrim ja HMS Plymouth tukivat maihin nousseita joukkoja tykkitulella. Joukot etenivät Grytvikeniin ja King Edward Pointiin, jolloin argentiinalaisjoukot antautuivat. 26. huhtikuuta Etelä-Georgian Leithin argentiinalaisjoukkojen komentaja kapteeni Largos allekirjoitti antautumissopimuksen HMS Antrimin kannella. Luutnantti Alfredo Astiz antautui joukkonsa kanssa Stromnessissa. Vangitut joukot sijoitettiin HMS Plymouthille ja HMS Enduranceen.
25. toukokuuta brittiläiset Harrier-hävittäjät ja Avro Vulcan -pommittaja hyökkäsivät Port Stanleyn lentokentälle. Kolme argentiinalaista lentokonetta ammuttiin alas. Päivää myöhemmin Perun presidentti Belaúnde Terry esitti rauhanehdotuksen, johon Argentiinan presidentti Galtieri suostuu periaatteessa ehdottaen joitain muutoksia.

 

ARA General Belgranon upotus

General Belgrano uppoaa

Britannian kuninkaallisen laivaston sukellusvene HMS Conqueror varjosti Argentiinan laivaston risteilijä ARA General Belgranon ympärille muodostettua osasto TG79.3:a. Sukellusvene muun muassa ilmoitti osaston sijainnin 2. toukokuuta kello 05.00. Amiraali Woodward antoi kello 08.05 määräyksen upottaa risteilijä, vaikka hänellä ei siihen valtuutusta ollutkaan. Britannian amiraalineuvosto teki kello 09.15 päätöksen, jonka mukaan upottaminen olisi mahdollista myös sotatoimialueen ulkopuolella. Lounaalla asia esiteltiin pääministeri Thatcherille, joka viidentoista minuutin keskustelun jälkeen siunasi päätöksen. Sukellusveneen päällikkö sai tiedon ohjeiden muuttumisesta kello 12.07.

HMS Conqueror laukaisi kello 18.57 1400 jaardin etäisyydeltä kolme vanhan mallista Mk.8-torpedoa, joissa oli suurimmat mahdollisimmat lataukset risteilijän panssarivyön läpäisemiseksi. Kaksi niistä osui upottaen ARA General Belgranon, jolloin sodan tuhoisimmassa yksittäisessä sotatoimessa sai surmansa 323 miehistönjäsentä. The Sun -sanomalehti julkaisi seuraavana päivänä etusivullaan kuuluisan ja keskustelua herättäneen "Gotcha"-otsikon. Sotatoimen jälkeen Argentiinan hallitus torjui Perun tekemän rauhanehdotuksen.

 

HMS Sheffieldin upotus

HMS Sheffield palaa

Argentiinan ilmavoimien Super Étendard -hävittäjät upottivat 4. toukokuuta Exocet-ohjuksella brittiläisen hävittäjä HMS Sheffieldin, jonka miehistöstä kuoli 20. Yksi brittiläinen Harrier-hävittäjä ammuttiin alas.

 

Britannian maihinnousua valmistelevat hyökkäykset

Sea Harrier tukialus Hermeksen kannella

7. toukokuuta YK ryhtyi rauhanvälitykseen. 9. toukokuuta britit pommittivat Falklandinsaaria mereltä ja ilmasta. Sea Harrier -tukialushävittäjät upottivat argentiinalaisen hinaaja Narwalin. 14. toukokuuta kolme Argentiinan ilmavoimien A-4 Skyhawk -hävittäjää ammuttiin alas. Britannian pääministeri Margaret Thatcher varoitti, ettei rauhanomainen ratkaisu ole ehkä mahdollinen.

Britannian erikoisjoukot hyökkäsivät 14.-15. toukokuuta välisenä yönä Pebblesaarelle, jolla sijaitsi argentiinalainen lentotukikohta. Yksitoista argentiinalaista lentokonetta tuhottiin maassa. 18. toukokuuta Britannia torjui YK:n pääsihteeri Javier Pérez de Cuéllarin esittämän rauhansuunnitelman. Brittien maihinnousujoukot lähestyivät Falklandinsaaria suuressa laivasaattueessa.

 

Brittijoukkojen maihinnousu ja eteneminen

Brittijoukkoja rantautumassa San Carlosin lahdella

21. toukokuuta brittijoukot nousivat maihin amfibioajoneuvoilla San Carlosin lahdella (San Carlos Water) itäisen Falklandinsaaren luoteisrannalla. Yhdeksän maihinnousua häirinnyttä argentiinalaista hävittäjää ammuttiin alas, mutta myös HMS Ardent upposi saatuaan pommiosumia. Maihinnousujoukot lähtivät etenemään jalkaisin kohti kahta tavoitetta: etelässä kohde oli Darwinin ja Goose Greenin asutuskeskus ja idässä Port Stanley.

Argentiinalaisten lentotoiminta jatkui vilkkaana. 23. toukokuuta brittiläinen HMS Antelope upposi alukseen osuneen pommin myöhästyneen räjähtämisen vuoksi. Argentiina menetti taisteluissa 10 lentokonetta. 25. päivä HMS Coventryllä kuoli 19 miehistön jäsentä Argentiinan ilmavoimien Skyhawk-hävittäjien upotettua sen kolmella 500 kg:n pommilla. Lisäksi argentiinalainen Exocet-ohjus osui kuljetusalus MV Atlantic Conveyoriin, joka upposi 28.toukokuuta 12 miehistön jäsentä kuoli.

28. toukokuuta brittien ilmahyökkäykset Port Stanleyn lentokentälle jatkuivat. Sodan kovimmat maataistelut käytiin Darwinissa ja Goose Greenissä brittien maahanlaskurykmentin 2. pataljoonan ja argentiinalaisten välillä. 17 brittisotilasta ja noin 50 argentiinalaissotilasta kaatui. 1400 argentiinalaista antautui sotavangiksi.

29. – 30. toukokuuta sotalaivat ja Harrier-hävittäjät pommittivat argentiinalaisten asemia. Britit etenivät ja Douglas varmistettiin. Kolmas maahanlaskurykmentti valtasi takaisin Teal Inletin asutuskeskuksen. 1. kesäkuuta britit toistivat tulitaukoehtonsa. 4. kesäkuuta Britannia torjui Yhdistyneiden kansankuntien turvallisuusneuvostossa Panaman ja Espanjan aselepoa koskevan päätöslauselmaehdotuksen. Kaksi päivää myöhemmin Versailles'n kokous ilmaisi tukensa briteille.

8. kesäkuuta Argentiinan ilmavoimat hyökkäsivät brittiläisiä maihinnousualuksia, RFA Sir Galahadia ja RFA Sir Tristamia, vastaan Port Pleasantissa Bluff Covesta etelään. 53 brittiä kuoli.

 

Port Stanleyn valtaus ja sodan loppu

Argentiinalaisia sotavankeja

12. kesäkuuta brittien maahanlaskurykmentin 3. pataljoona iski Mount Longdonin vuorelle, jolla sijaitsi Port Stanleyta puolustavien argentiinalaisten asemia. Vastarinta oli sitkeää ja lopulta lähitaistelua käytiin pistimin. 23 brittiä kuoli ja 47 haavoittui, joista 6 kuoli myöhemmin. Argentiinalaisia kaatui 50 ja useampi haavoittui. Myös Two Sisters -vuoren ja Mount Harrietin argentiinalaiset asemat vallattiin brittien kärsiessä vain lieviä tappioita. Kiivaammassa Mount Tumbletownin taistelussa 2. skottilaisrykmentti valtasi argentiinalaisten asemat. Yhdeksän brittiä ja 40 argentiinalaista kaatui sekä 32 antautui. 32 brittiä haavoittui. Brittiläinen hävittäjä HMS Glamorgan vaurioitui Exocet-ohjuksen osumasta, jolloin 13 brittiä haavoittui.

11. - 12. kesäkuuta Stanleyn yöllisessä tykistötulituksessa kolme falklandilaista siviiliä sai surmansa brittialukselta ammutun kranaatin osuttua heidän asuntoonsa. 14. kesäkuuta Port Stanleyn argentiinalainen varuskunta luopui vastarinnasta ja päätti sotatoimet. Argentiinalaiskomentaja Mario Menéndez allekirjoitti antautumissopimuksen. 20. kesäkuuta britit valtasivat vielä takaisin Eteläiset Sandwichsaaret. Britannia päätti muodollisesti vihollisuudet sotatoimialueella.

OSAPUOLTEN TAPPIOT

(Artikkelissa käytetyt lähteet: Teksti: Wikipedia, HS - Kuvat: Internet - Video: Youtube)

VICTORY DAY VERSUS MARIUPOL

Putin juhlii tänään voitonpäiväänsä….juhlikoot!! Fuck it!

*****************************

Sláva Ukrayíni! - Слава Україні! , Heróyam sláva! - Героям слава!

KANSALLINEN VETERAANIPÄIVÄ 27.4.2022

Ukrainassa taistellaan – osaksi Suomenkin puolesta! Suomalaiset naiset ja miehet taistelivat samankaltaisessa sodassa 30- ja 40-luvulla. Joillakin se matka kesti  useita vuosia. Noin 97 000 siviiliuhrit mukaan lukien jäi sille tielle. Pysyvän vamman sai yli 100 000 – henkisistä vammoista puhumattakaan! 

Se on tänään taas kynttilän paikka isäukon haudalle! "Unski" oli rintamalla vuosina 1941- 1944.

MOSKVA - MISSILE CRUISER

  

VENÄLÄINEN sotalaiva Moskva on Venäjän mukaan uponnut. Venäjän puolustusministeriö kertoi aiemmin, että aluksella syttyi tulipalo, joka räjäytti osan laivan ammuksista. Ukrainan viranomaiset puolestaan kertoivat, että maan joukot ampuivat Moskvaa ohjuksilla.

Venäjän puolustusministeriö kertoi myöhään torstaina venäläisen uutistoimisto Rian mukaan, että alus on uponnut. Venäjän mukaan Moskva upposi myrskyssä, kun sitä oltiin hinaamassa satamaan aluksen vaurioitumisen vuoksi.

MUSTANMEREN laivaston lippulaiva Moskvan uppoaminen on kova isku Venäjän laivaston vahvuudelle Mustallamerellä, kommentoi Yhdysvaltain puolustusministeriön edustaja John Kirby uutiskanava CNN:n mukaan.

Yhdysvaltain ei ole onnistunut varmentaa uppoamisen tarkkaa syytä. Kirbyn mukaan on kuitenkin mahdollista, että ukrainalaiset olisivat osuneet alukseen Neptune-merimaaliohjuksella.

VENÄJÄN puolustusministeriö kertoi aiemmin torstaina iltapäivällä, että merimiehet olivat saaneet aluksella riehuneen tulipalon hallintaan ja että järjestelyt aluksen hinaamiseksi takaisin satamaan oli aloitettu.

Yhdysvaltojen puolustusministeriön korkea-arvoinen viranomainen arvioi aiemmin uutistoimisto Reutersin mukaan, että sekä tulipalo että laivan kärsimät vauriot vaikuttivat huomattavan suurilta.

Yhdysvaltojen mukaan ”noin puolen tusinan” verran venäläisiä sotalaivoja siirtyi Moskvan vaurioitumisen jälkeen kauemmas rannikosta pohjoisella Mustallamerellä. Syitä voi vain arvella, mutta ainakin se vahvistaa ukrainalaisten väitteitä ohjusiskusta.

MOSKVAN vaurioitumisen vahvisti alun perin venäläinen uutistoimisto Tass. Se kertoi Venäjän puolustusministeriön sanoneen, että vaurioitumisen syynä on tulipalo ja sen aiheuttama ammusten räjähtäminen.

”Alus on vakavasti vaurioitunut. Koko miehistö on evakuoitu. Tulipalon syytä tutkitaan”, virallisessa lausunnossa todettiin.

Muutamia tunteja ennen Tassin julkaisemaa tietoa Odessan kuvernööri Maksym Martšenko oli ilmoittanut Telegram-viestipalvelussa Ukrainan joukkojen iskeneen ohjuksilla Moskvaan.

Venäjän valtion omistama Tass-uutistoimisto ei viitannut Moskvan tulipalossa ukrainalaisten ohjusiskuun. Kumpaakaan väitettä ei ole pystytty vahvistamaan itsenäisesti. Kuvia vaurioituneesta sotalaivasta ei ole torstaina julkaistu.

VENÄJÄN Mustanmeren laivaston lippulaiva Moskva tuli tunnetuksi sodan alkupäivinä, kun laivan miehistö uhkasi ukrainalaisia joukkoja Mustanmeren Käärmesaarella ja käski näitä antautumaan. Ukrainalaiset vastasivat vaatimuksiin haistattelemalla venäläis­sotilaille. Käärmesaaren tapauksesta tuli sodan alkuvaiheessa lukuisien nettivitsien aihe.

”Moskva lähetettiin tänään juuri sinne, minne rajavartijamme toivottivat sen Käärmesaarella”, Maksym Martšenko kirjoitti Telegramissa.

Ukrainalaistietojen mukaan Käärmesaaren ukrainalaisjoukot joutuivat venäläisten sotavangiksi. Maaliskuun loppupuolella Ukrainan parlamentti ilmoitti sosiaalisessa mediassa, että Käärmesaarta puolustaneet sotilaat vapautettiin, kun Ukraina ja Venäjä vaihtoivat vankeja keskenään.

Martšenkon mukaan ukrainalaiset iskivät Moskvaan Neptunus-meritorjuntaohjuksilla. Neptunus on ukrainalaisvalmisteinen meritorjuntaohjus, jonka Ukrainan merivoimat otti käyttöön vuonna 2021.

Ukrainan presidentin neuvonantaja Oleksi Arestovytš puolestaan sanoi, että venäläiset pelastusjoukot eivät olisi päässeet alukselle. Laivassa saattoi olla jopa yli 500 miehistön jäsentä.

JOS Ukrainan väitteet Moskvan tuhoamisesta pitävät paikkansa, sitä voi pitää huomattavana onnistumisena ukrainalaisjoukoille eli suurimpana toisen maailmansodan jälkeen sodassa upotettuna sotalaivana.

Moskva oli 1980-luvun alussa valmistunut merkittävä venäläinen sotalaiva, joka oli vuodesta 2000 lähtien Venäjän Mustanmeren laivaston lippulaiva. Sillä oli huomattava määrä erilaista aseistusta. Laiva rakennettiin aikoinaan Ukrainassa Mykolajivin kaupungissa, joka kuului tuolloin vielä Neuvostoliittoon.

186-metrisen aluksen alkuperäinen nimi oli Slava, mutta nimeksi muutettiin 1990-luvulla Moskva.

Moskva (ohjusristeilijä)

Moskva (ven. Москва) oli Slava-luokan risteilijä ja Venäjän Mustanmeren laivaston lippulaiva. Alus otettiin palvelukseen Neuvostoliiton laivaston Mustanmeren laivastossa vuonna 1983 ja myöhemmin se kuului Venäjän laivastoon. Alus upposi 14. huhtikuuta 2022 Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan yhteydessä.

RMS TITANIC

 TITANIC UPPOSI 110 VUOTTA SITTEN

JÄÄVUORI SUORAAN EDESSÄ! Sanat huusi mikrofoniin Titanicin tähystäjä Frederick Fleet.

Kello oli 23.40 sunnuntaina 14. huhtikuuta 1912. Paikka: Pohjois-Atlantti, 600 kilometriä kaakkoon Newfoundlandista. Koordinaatit: 41°43 55 N, 49°56 45 W.

Puoli minuuttia varoituksen jälkeen Titanic osui kylki edellä jäähän ja sen kohtalo oli sinetöity.

******************************************

RMS TITANIC

RMS Titanic oli White Star Line -yhtiön matkustajalaiva, joka törmäsi neitsytmatkallaan 14. ja 15. huhtikuuta välisenä yönä 1912 jäävuoreen Pohjois-Atlantilla ja upposi vieden mukanaan noin 1 500 ihmistä. Laivan päällikkönä toimi White Star Linen kommodori Edward J. Smith. Titanic oli sisarlaivojensa RMS Olympicin ja HMHS Britannicin ohella aikansa suurin ja loisteliain höyrylaiva, ja sitä sanottiin uudenlaisen laipiorakenteensa vuoksi ”käytännössä uppoamattomaksi”. Titanicin uppoaminen on yksi historian kuuluisimpia merionnettomuuksia. Titanicin uppoamisesta kuuluisiksi tulleita käsitteitä ovat muun muassa ”naiset ja lapset ensin”, ”kapteeni uppoaa laivansa mukana” ja ”orkesteri soittaa loppuun asti”.

Onnettomuustutkimuksissa uppoamisen todettiin olleen seurausta siitä, että päällikkö Smith ei ottanut jäävuorivaroituksia huomioon eikä laiva hidastanut vauhtiaan vaara-alueella. Onnettomuutta pahensi se, ettei pelastusveneitä lastattu täyteen. Ennen Titanicin haaksirikkoa pelastusveneiden kantavuus oli määritetty aluksen kantavuuden mukaan, eikä missään aluksessa tarvinnut Ison-Britannian lain mukaan olla enempää kuin 16 pelastusvenettä. Titanicissa pelastusveneisiin olisi mahtunut vain noin puolet matkustajista. Määrä oli laskettu lähinnä sen varalta, että Titanic saisi konerikon tai vuodon mutta pysyisi pinnalla, kunnes matkustajat voitaisiin siirtää toiseen alukseen.

Onnettomuuden seurauksena meriturvallisuusmääräyksiin tehtiin useita muutoksia: esimerkiksi pelastusveneiden määrä tuli laskea laivan matkustajamäärän perusteella. Lisäksi perustettiin kansainvälinen jääpartio ja solmittiin yhä voimassa oleva SOLAS-sopimus. Onnettomuus myös lisäsi merkittävästi radiolaitteiden käyttöä laivaliikenteessä.

RMS Titanicin hylky löydettiin vuonna 1985, noin 73 vuotta onnettomuuden jälkeen. 3 798 metrin syvyydessä lepäävää, vähitellen hajoavaa hylkyä on tutkittu paljon. Hylky pääsi vuonna 2012 Unescon vedenalaista kulttuuriperintöä koskevan sopimuksen piiriin. Titanicin tarinaa esitellään muun muassa Titanic Belfast -museossa.

Titanic ja sen turma on ollut aiheena useassa elokuvassa, kirjassa ja televisiosarjan jaksossa.