PYHÄINPÄIVÄ

 

LOTTO

 

STALININ LAVASTUKSET

 

Viime viikolla Vi...us – ei kun keljutus alkoi laimentua, kun asiat alkoivat taas selviytyä ilman isompaa ”väkivaltaa" - eli pieni palaveri sai kaikkien mielestä toivotun tuloksen! Tämän kunniaksi ostin uuden kirjan. Kirjassa selvennetään miten Isä Aurinkoinen eli J.Stalin hoiti asiansa toisinajattelijoiden kanssa. Luvassa on siis romanttisia ja hauskoja lukuhetkiä – tai ainakin opettavaisia?

Tosiasiassa tästä kirjasta on hauskuus kaukana! Aloittelin kirjan tänään kahden muun lukuprojektin rinnalla. Alku onkin lupaava – ja ainakin opettava!

Niin nuo kaksi muuta lukuprojektia ovat: Bismarck – taistelu Atlantin herruudesta ja Toisen maailmansodan historia.

Lopuksi laitoin vielä kustantajan esittely tästä uusimmasta hankinnasta: Stalinin lavastukset – näytösoikeudenkäynnit 1936-1938.

********************

"Luulen etteivät nämä brutaalit dokumentit ole menettäneet ajankohtaisuuttaan. Vaikka kommunistinen ideologia on nyt aallonpohjassa, ei suinkaan ole varmaa, että itse totalitarismin idea olisi jo peruuttamattomasti haudattu." - Timo Vihavainen, professori

Kokonaisesitystä Moskovan näytösoikeudenkäyntien dokumenteista ei ole aikaisemmin julkaistu. Stalinin lavastukset on ainutlaatuinen teos historian ystäville.

Stalin teloitutti salaisen poliisin NKVD:n avulla puolueen johtoon kuuluneita kilpailijoitaan kolmessa suuressa näytösoikeudenkäynnissä sekä salaisessa upseeripuhdistuksessa 1936-1938. Ne järkyttivät Neuvostoliiton lisäksi muutakin maailmaa. Kun kaikkiaan noin 60 johtoasemassa ollutta miestä sai kuolemantuomion, voitiin todeta, että Neuvostoliiton poliittinen ja sotilaallinen johto oli mullistettu äärimmäisen brutaalilla tavalla.

Sadistiset NKVD-päälliköt Jagoda ja Jezov auttoivat Stalinia käynnistämään väkivaltakoneiston vuoden 1934 lopulla. Maan talous oli rappiolla, ja kansalaisissa näkyi tyytymättömyyttä. Stalin valmistutti 1936 uuden ”vapaan” perustuslain, mutta hän oli jo varautunut opposition nujertamiseen.

NKVD hankki vangituilta ”trotskisteilta” tunnustukset etukäteen. ”Pääsyyllinen” Trotski oli karkotettu 1929 ulkomaille. Stalinin käsikassaroina toimivat yltiötehokkaat syyttäjä Vysinski ja ylituomari Ulrich, joita kuvasi lause ”anna minulle ihminen, niin löydän hänestä rikollisen”. Uhrit todettiin syyllisiksi maanpetokseen ja heidät teloitettiin. Salaisessa oikeudessa 1937 ammuttiin marsalkka Tuhatsevski sekä seitsemän kenraalia.

Näytösoikeudenkäynneistä kirjoitettiin paljon ulkomailla ja pöytäkirjat julkaistiin venäjäksi, saksaksi ja englanniksi. Suomeksi julkaistiin vain lyhennetyt versiot Petroskoissa Punainen Karjala -lehdessä ja Tukholmassa Arbetarkulturin kirjoissa vuosina 1936-1938.

Antero Uitto (s. 1944) on insinööri, tietokirjailija ja bibliofiili. Hän on toimittanut useita historiateoksia.

Ossi Kamppinen on historianharrastaja, jonka teos Palkkana pelko ja kuolema - Neuvosto-Karjalan suomalaiset rakentajat (2019) sai suurta arvostusta.

DOLGORUKI

Jokin aika sitten selasin loppuun Suomen sodan 1808-1809 historian. Tämän kunniaksi pysähdyimme syyskuun puolessavälissä Koljonvirran kohdalla moikkaamaan ruhtinas Dolgorukia.

Dolgoruki - Ruhtinas taistelukentällä, Keisarin uskottu

"Tietäjänainen ennusti ruhtinas Dolgorukille kädestä, ja kertoi, että ruhtinas kaatuu seuraavassa taistelussa".

Mihail Dolgoruki syntyi Pietarissa vuonna 1780. Hän kuului Moskovan perustajasukuun ja keisarin läheisiin ystäviin. Dolgoruki oli sotinut useilla Euroopan sotarintamilla ennen Suomen sotaa. Hän oli mukana myös Aleksanteri I ja Napoleonin kohtaamisessa Tilsitissä 1807. Napoleonia vihaava Dolgoruki joutui väistymään keisarin viereltä, ja vuonna 1808 hänet lähetettiin "periferiaan" Karjalan eli Sortavalan osaston päälliköksi.

Dolgorukia pidettiin taitavana ja rohkeana sotilaana. Muutoin hänet on kuvattu itsevarmaksi ja komeaksi herrasmieheksi, joka sodankin keskellä piti kiinni sivistyneistä tavoista. Toisin väittää kuitenkin tarina, jota on kerrottu Iisalmen seudulla: "Tietäjänainen ennusti ruhtinas Dolgorukille kädestä, ja kertoi, että ruhtinas kaatuu seuraavassa taistelussa. Tuolloin ruhtinas käski naista ennustamaan, millainen varsa eräälle ruhtinaan tammoista tulisi. Nainen vastasi: valkoinen. Dolgoruki käski teurastaa hevosen, ja löysi valkoisen varsan. Tästä vimmastuneena ruhtinas käski puhkaista tietäjänaisen silmät." Kansantarinat ovat usein liioiteltuja, eikä niitä voida pitää ehdottoman totuudenmukaisina, mutta jokin ne kertovat omasta ajastaan.

Ruhtinas Dolgoruki sai surmansa Koljonvirralla 27.10.1808 ratsastaessaan keskellä taistelua. Hänen ruumiinsa palsamoitiin Iisalmessa, minkä jälkeen hänet kuljetettiin Pietariin ja haudattiin Nevskin luostariin. Dolgorukin kuolemaan liittyy erilaisia uskomuksia. Kansantarinan mukaan Dolgoruki kääntyi taistelussa ratkaisevalla hetkellä kohti tieltä lähestyvää sotakuriiria, toivoen kuriirilla olevan vastaus kosintakirjeeseen mukanaan, ja tuolloin vinhasti pyörivä vitjakuula surmasi ruhtinaan. Dolgorukin valkoinen ratsu laukkasi satula tyhjänä vieden suruviestiä pappilaan. Toisen tarinan mukaan vitjakuula olisi katkaissut Dolgorukin kahtia, ja valkoinen hevonen olisi vauhkoontuneena paennut toinen puolikas ruhtinasta mukanaan.

Mihail Petrovitš Dolgorukov (1780–1808)